IRC-Galleria

Kissalapsi oli tehny pienen jekun meidän eteisen peilikaappiin. Se on todistettavasti murtautunut sinne täs joku kerta ja tänään talvisaapikkaita sieltä etsiessäni totesin, että kissa oli ystävällisesti päättänyt kusta mun saappailleni. Ja siinä samassa vähän Reinoille, pareille korkkareille ja vähän lattialleki. Että kiitti vaa! Pyyhkäsin isommat siinä lähtötohinois, mut jonkinmoinen siivousurakka odottaa, kunhan päästään kotiin.

No, mieluummin jotkut harvoin käytössä olevat korkkarit kuin esim. käsilaukku... Sitä kusenhajuu ei saa pois nimittäin millään. Ja onneks eniten käytössä olevat kengät on kuistilla telineessä, et niihin ei oo osunu. P suivaantu melkolailla, vaikkei sen kengille käyny mitää.

Tilasin yhest nettikaupasta itelleni uudet chapsit, ratsarit ja hanskat. Melkein kuukausi sitte. Olin aiemmin tilannu samasta kaupasta kypärän ja kaikki meni hienosti. Siis. Tilasin, maksoin luottokortilla ja jäin odottelee. Parin päivän päästä tuli viesti, että haluamani värisiä hanskoja ei oo, et käykö joku muu väri. Vastasin tähän, että väri x, kiitos.

Sit sen jälkeen ei enää kuulunu mistään mitään. Toissapäivänä laitoin sähköpostia perään ja eilen soitin. Halusin varmistaa, etten oo missannu jotain viestejä ollessani reissussa, et jos ei oo vaikka tekstari tullut perille.

"Joo siis näitä housuja ei oo enää saatavilla lainkaan. Hanskoihin on merkitty toi toinen väri... ja noista chapseista on vaan kysymysmerkkejä, kun ei oo missään kuormassa vielä tullu. Pitääkin alkaa selvittää tarkemmin". Kiitin tiedoista ja sanoin, et housuilla en ees pidä välii, mut ne chapsit kyl tarvisin mielellään nopeesti.

Sain viestin, että chapsejakaan ei oo enää lainkaan saatavilla. Et jos antasin tilinumeron rahojen palautusta varten. Peruin sitte tilauksesta ne hanskatkin, en viitti niin pientä asiaa erikseen tilata ja pyysin samalla, et jos voisivat hyvittää suoraan kortille sen summan, kun sieltä maksoin. Ei käy kuulemma. Huoh. No ei sitte. Annoin kiltisti tilinumeron, ja lisäksi palautteen, että olis kiva jossain ilmottaa se, että kortille hyvittäminen ei lainkaan onnistu. Ite vaan suosin usein luottokorttimaksuja, kun sit on luottokunnan asia, jos jotain hämminkejä tulee.

No, löysin sitte toisesta nettikaupasta PINKIT ratsarit ja toisenlaiset chapsit, toivottavasti saan ne pian. Vanhat chapsit on niin hajoomassa, et tarttis saada äkkii.

Kävin lisäks työkaverin kans Intersportissa aamusti, ku siel olis ollu Peakin huppareita ales. Ihmiset oli niiiin sekasin. Sinne ne juoksi hyllyjen väliin ja rupes kahmiin huppareita sylikaupalla ja sit vasta kattoon, et saiko saaliiks jotain, mitä vois oikeesti ostaakin. Ei tartte toiste mennä, pitää kytätä sopivii halvennuksii josain muualla :D

Sain tutun ihanan ihmisen Nepulle hoitajaksi. Hienoa, mahtavaa! Parasta on, että tää tyyppi kuulosti jopa innostuneelta asiasta :) Veikkaan, et mulle on kovempi paikka olla josain iltamenoissa ja jättää tyttö hoitajan kans kotiin.

Hohhoijaa, mulla on vähä hiljanen työtilanne. Nyt pitää vaan keksii jotain.

Mut miks ihmees mä eksyin Louis Vuittonin sivulle selaileen laukkuja ja huiveja? Pitäs varmaan säästää johonkin semmoseen, et vois ostaa itelleen 30-vuotislahjaks, nyt olis tsäänssi viel oikeesti ehtii SÄÄSTÄÄ :D

Firman naisten ilta 1.11. kun niin ihanasti saatiin kaikille se päivä sopimaan. Mut nyt mulle ei sit ehkä sovikaan, voi @#$! mä vaan sanon! P lähtee jenkkeihin työreissulle just sinä päivänä ja mun vanhemmillakin sattuu oleen iltameno eikä ne siks voi sitte hoivata Nepuu. Mistä mää ny taikosin jonkun lapsenvahdin? Oonks mä jo aiemminki nurkunu tästä? Varmaan, mut iha sama.

Sikälikin tylsä tilanne, kun hoitoapuu tarvii ilta-aikaan, niin pitäs onnistuu iltapuurot ja iltatoimet ja nukkumaan laittaminen. Niitä olis hyvä ehtii ees kerta kokeileen etukäteen, niin olis sitte kaikki selvää. Ja toisaalt tuntuu tosi tylsältä pyytää joku "outo" meille yksinään hengaileen, ku ei sit enää oo mitään tekemistä, kun Nepu nukkuu.

Emmä ny tietenkään siihen kuole, jos en pääsekään sinne illanviettoon. Mutta tää ois niinku eka naisten ilta vissiin neljään (vai peräti viiteen?) vuoteen, ja kaikki muut pääsee, niin tuntus melko karheelta olla ainut, joka ei pääse!

Meil meni matka hyvin. Nepu jakso lentokoneessa hämmästyttävän hienosti, ja oli hyväntuulinen väsymyksestä huolimatta. Hän kotiutu mainiosti seuraavana päivänä ja on syöny hyvin ja ollu varsin touhukas.

Ollaan tehty hiekkakakkui, uitu, käyty ravintolassa ja kaupoilla. Huvilalla hienointa viihdettä on portaat, kun saa ite kiivetä kolmanteen kerrokseen :D

Huomena me haetaa pari maastofillarii vuokralle ja käydään ajelemassa. Kiipeilyseinälle yritettiin tänään, mut se oli kii.

Onneks on viel monta päivää aikaa, on niin paljon kaikkee mielessä! Yhtenä päivänä ainakin on tarkotus ajella Gibraltarille.

Parhainta on se, et koiralla on menny uudessa hoitopaikassa niin hirveen hyvin. En tiä mahtaako hoitotäti luovuttaa sitä meille enää takas :)

Mummi oli kirjoittanut Nepulle runon:

Eivätpä haittaa syksy ja tuuli, lapsi on oikea hymyhuuli.
Viimassa tehdään hiekasta kakut, mummin hiuksista aukeaa takut.
Syksyn lehdet leikkiä lyö, lapsonen salaa hiekkaa syö.
Taivasta lapsi keinussa katselee, kiireiset aikuiset ohitse astelee.
Leikeissä eivät murheet paina, mummi vain miettii "on lapsonen laina".

Olet Huolehtiva symppis

Huolellisena ja käytännöllisenä ihmisenä arvostat selkeää organisaatiota, jatkuvuutta ja turvallisuutta. Olet sympaattinen, vakaa, luotettava ja tunnollinen tosiasioiden ja yksityiskohtien hallitsija, joka ei yleensä ole kiinnostunut tekniikasta.

Haluat tietää tarkkaan oman vastuualueesi ja tehtäväsi. Arvostat hyväksi koettuja käytäntöjä. ”Miksi muuttaa sitä, mikä toimii?” Turhaudut jatkuvista muutoksista työpaikallasi, mutta et vastusta hyvin perusteltuja muutoksia.

Vaikka teoreettiset asiat eivät sinua kiinnosta, olet kuitenkin nopea oppimaan uusia tietoja ja käytäntöjä. Vaikka et välitä toimia ihmisten keskellä, pidät kuitenkin toiminnasta muiden kanssa ja heidän asioistaan huolehtimisesta.

Työelämässä hakeudut usein ammatteihin, joissa voi olla auttamassa muita ihmisiä. Viihdyt muun muassa terveydenhuollon, lastenhoidon ja -opetuksen tehtävissä sekä tehtävissä, joissa voit toteuttaa käytännöllisyyttäsi, järjestelykykyäsi ja haluasi ottaa huomioon muiden ihmisten tarpeet.

Sinulle sopivia ammatteja ovat esimerkiksi:

Hammashoitaja
Kirjanpitäjä
Kirjastonhoitaja
Koneasentaja, -korjaaja
Koulunkäyntiavustaja
Lentoemäntä
Linja-auton kuljettaja
Luokanopettaja
Lähihoitaja
Lääketeknikko
Lääkäri
Opettaja
Osteopaatti
Pappi, muu seurakunnan työntekijä
Poliisi
Puheterapeutti
Sairaanhoitaja
Sihteeri

---

Siis toi kuvaus osuu niin täydellisesti kohdalleen, ettei tosikaan. Ammattivaihtoehdot sen sijaan on aika jännässä suunnassa. Oonks mä ny ihan väärällä alalla? :D

Lomalle lähteminen. Huoli lemmikeistä. Tää on yks niitä lemmikinpidon varjopuolia, kun pitää järjestellä hoitopaikkaa reissujen ajaksi (tietysti vois olla vaan reissaamatta). Mieletön onni, että kissoilla on maailman paras hoitaja. Koirallakin oli. Mutta nyt meidän pitääkin etsiä jokin toinen paikka. Tällä perheellä, jonka luona Heku on monet kerrat ollut hoidossa, on nyt oma koira, nuori vielä ja touhukas. Eikä ne vaan tulleet Hekun kanssa toimeen. 10 päivää on pitkä aika kaikille, jos lähtöasetelma on valmiiks hankala.

Niin outoa kuin se onkin, ei tunnu kovin paljoa olevan koira- tai pieneläinhoitoloita Porin alueella. Syrjemmällä, kuten Merikarvialla, Siikaisissa, Kokemäellä jne. olis vähän vaihtoehtoja. Mutta ei oikein tekis mieli viedä eläintä niin pitkälle. Kissat oli kerran hoitolassa Laitakarissa. Pitkä matka sellaselle kissalle, joka voi pahoin autossa. Koira nyt ei voi pahoin, mutta tylsä ajatus silti viedä sitä "pitkän" matkan päähän.

Onni onkin Facebook ja Satakunnan chihuahuat -ryhmä. Sieltä neuvoja ja hoitolavinkkejä kysyessäni parikin ihmistä tarjoutui ottamaan Hekun oman laumansa jatkoksi. Ihan uskomatonta! Täytyy toivoa, että sellanen paikka järjestyy. Vois sitten jeesailla puolin ja toisin tarpeen vaatiessa. Ja onhan se hienoa, jos löytyy lisää koirakavereita. Peukut pystyyn!

Pieni uimari veteli hirsiä eilen neljä tuntii ja siinä kohtaa kävin sitte herättelemässä. Oli vaan aamupala alla ja kello jo neljä. Yllättäen oli vähän nälkä.

Illemmalla käytiin tos Porkan Valintatalossa. Asiakaskunta on aina yhtä kirjavaa. Mennessä Kippari Pubin terassilta (mikä mukava terassikeli olikaan!) joku humalainen tervehti ilosesti silmät harittaen. Samalla huomasin, et tien toisella puolella olevalta bussipysäkiltä tuli bussilastillinen jotain, veikkaisin puolalaisia, duunareita juoksujalkaa ruokaostoksille. Niit oli sit kauppa pullollaan. Kassajonossa mun takana oli jotain hätäsiä vanhalta röökiltä ja viinalta haisevia keski-ikäsiä miehiä. Yks seiso ihan selässä kiinni ja valitti, että kun kestää niin kauan. Joku koitti Veikkauspisteestä ujuttautua etuilemaan kassajonoon. Kello oli sen verran vähän, et niitä hätäsiä kaljan ostajia ei vielä ollu.

Tänään käytiin hakemassa Nepun passi. Hakemusta kirjottaessa mietin, että mitenköhän onnistuu, kun hakemusta viedessä pitäis olla esittää virallinen henkkari, jollasta Nepulla ei tietenkään oo. Poliisin sivuilla ei mainittu asiasta mitään. P lähti Nepun kans viemään hakemusta kaksin ja heti oli kysytty Kela-korttia. Miks, jos se ei oikeestaan ees kelpaa, kun ei siinä kuvaakaan oo? P:llä ei ees ollu sitä mukana. Oli se sit ilmankin onnistunu, kun P oli sanonut, että missään ei mitään semmosta ohjeistettu ja hänen passinsa kelpas sit.

Sit jäin miettii, et joutuuko ihminen, jolla ei ole olemassa passia tai muuta virallista henkkaria, hakemaan ensin sellasta ennenku voi hakea passia. Kovin mutkikasta vai oonks mä vaan tyhmä?

Käytiin Nepun kans uimahallissa. Ekaa kertaa ikinä. Siel oli viihtyisää ja Nepu jakso uiskennella aika pitkään. Suihkutilassa se jostain syystä pelkäs ja itki lähes koko ajan. Tosi outoa!

Yritin kaikin tavoin rauhoitella ja toimia tietty nopeesti, että päästään pois muita häiritsemästä. Silti lähtiessä joku täti katsoi asiakseen sanoa mulle, että "Jestas tota kiljumista" ja pyöritteli silmiään. Siis oikeesti? Ihan ku lapsi itkis kiusallaan ja ihan ku en olis yrittäny saada sitä itkua loppumaan. Ei se mustakaan hauskaa ollu, mutta voivoi. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Pitäis ehkä jäädä kotiinsa, jos ei nurisematta kestä ääniä yleisillä paikoilla.

Nepu oli ihan kuitti kotiin lähtiessä ja se nukahtikin autoon siitä huolimatta, että yritin pitää sen kaikin keinoin hereillä kotiin asti. Piti syödä lounasta heri kotona. Se oli niin taju kankaalla, et ei se huomannut edes ulkovaatteiden riisumista, joten katoin turhaks yrittää tarjota ruokaa :) nyt hän tuhajaa rauhassa sängyssään. Voi olla melkoinen nälkä herätessä, kun aamupala syötiin jo ennen klo 9.