IRC-Galleria

Mun pitäis opiskella. Yllättäen vaan Ibarin Learner Portaalissa on joku käyttökatko eikä sinne pääse. Muuta tekemistä ei oikein oo. Ärsyttävän hiljasta ja turhauttavaa.

Koko perhe nukku viime yönä huonosti. Nepu heräs siinä kolmen aikaan, en tiedä miks, ja höpisi sängyssään pitkät pätkät ja ihmetteli talon ohi ajavaa lumiauraa. Nyt on muutama yö menny melko levottomis merkeissä, ehkä Nepu tekee hampaita, vaik se ei kitisekään. Ois kiva saada yks yö nukuttua oikeesti kunnolla. Niin kirpasi taas aamulla, ku piti pieni herättää pukemaan ku tiesi, et varmaan on väsy valvomisen jäljiltä.

Omia unia tietty saattais auttaa se, et Nepu nukkuis omassa huoneessaan. Mut siellä on vielä muutostyöt kesken ja nyt on muutenki huono hetki häntä siirtää, kun toi hoitopaikkajuttu on vielä niin uus ja iso muutos. Ois kai sen siirron aiemmin voinu tehdä, mutta ku toisaalta tiedän, et mähän se sitte siellä toisessaki huoneessa yöllä käyn, jos tarve vaatii. Ei P varmaan herää mihinkään ääniin tai itkuhäläriin, tai jos herää, se ei nouse, koska "ei se näe pimeessä mitään niin on helpompaa, jos mä nousen" :D Jep. Mies. Onneks tavallisesti ei tartte nousta joka yö tai monta kertaa yössä.

Eilen koottiin Ikea-kamaa. Hienoo hommaa ja Nepu avusti ruuvimeisselin kans kauheella innolla. Vielä ei tullu valmista, mutta sinne päin. Enää pitäs kuisti raivata, että uudet kalusteet mahtus sinne. Sit pitäs raivata työhuonetta, että saadaan Nepun vanha hylly väliaikaissäilytykseen sinne ennen ku se viedään varastoon. 10 vuotta sisätilois palvellu 4x4 Expedit pääsee seuraavaks varastoon säilytyslokerikoks. Sit divaani siirtynee työhuoneesta olkkariin kans. Oikein kunnon mööpelivalssia taas, upeeta ja mahtavaa.

Olispa sillai rahaa, et sais kerralla räjäytettyä ton kämpän kuntoon. Mut ei nyt oo, eikä aina oo oikein aikaakaan, niin puolet hommista vaan roikkuu. Ei me olla ku jokunen vuosi yritetty sitä vaatehuonettaki saada kuntoon. Ei oo valmis vielä, ei. Ja tehtävien hommien lista se vaan kasvaa! Khh kaipaa muutoksia, pitäs ja "pitäs" ostaa kuivuri ja saada sille paikka, maalata seinät ja vähän päivittää (eli maalata, vaihtaa vetimet) ovia. Ja järjestää muutenkin niin, että sen paremmin lapsi ku koirakaan ei tulevaisuudes pääse käsiks kissojen ruokiin tai hiekkalaatikkoon (Nepuhan kiipee suvereenisti jo sen portin yli). Kuistin seinistä halutaan hävittää paneloinnit ja levyttää ne uusiks, ja sit tietty tapetoida. Ikkunalaudat vaihtoon. Verholaudat vaihtoon. Kattovalot vaihtoon, se halogeenien muuntaja sirisee ja asennus on muutenki just sen näkönen, että joku on itte tehny ja säästäny. Ledi-kohdevaloi raaskis joskus ehkä pitää päälläki, ku ne syö murto-osan sähköö.

Pesuhuoneeseen on sentään tulos uus hylly viimein, kunhan P sais puutavaran tilatuks vaan. Ja lasiseinää, et sais sellasen "kuivattelutilan" sinne. Kyl me ny tykättäs laittaa sielt seinät ja lattiatkin uusiks, ja kattokin, ja koko sauna. Koska ne laatat on kauheet ja lattioiden kaadot aivan prseellään ja ne pitäis saada korjattua. Mutta ei ny just mahdu budjettiin. Ainaha sitä haaveilla saa!

Ai nii, mä tein eilen intialaista banaanikanaa. Kattilast vähän maistoin niin ei se huonoo ollu. Tänään saan lounaalla syödä koko lautasellisen.

Löysin tämän ja kuuntelin pitkästä aikaa. Ihana, ihana. Niin onnellinen siitä, että tää soi meidän vihkimistilaisuudessa.



No, tätä tietenkään unohtamatta. Silmät vettyy edelleen.

Eilen piti lähtee ajaan Tampereen Ikeaan niin kas, kun oli Passatista takarengas puhki. Viimeks pari vuotta sitten samasesta autosta ratkes rengas jossain Kullaan kohdilla juurikin Tampereelle ajaessa. Tällä kertaa rengasrikkoon syynä oli siinä meidän lähellä ollut routavaurio tiessä, osuttiin siihen sunnuntai-iltana kylästä kotiin ajaessa. Tärähti kyllä ihan kunnolla, mut ei silti uskottu, että jotain hajonnu olis. No, katotaan onnistutaanko saamaan renkaanvaihdosta aiheutuneet kulut kaupungilta takas, oli nimittäin sen kokonen reikä siinä tiessä. Pimeessä ei vaan kunnolla näkyny.

Päästiin Ikeaan sit laina-autolla, mut ei meidän ostoslistan kamat sinne mahtunu. Nokialla asuva ystävä sitten lupautu Ikea-taksiksi ja kuskas meidän ostokset meille kotiin. Nyt enää tarttis purkaa pakkaukset ja koota ne kamat. Olis vaatekaappi ja hyllykkö Nepulle ja säilytysjärjestelmää kuistille.

Nepu sai myös uuden maton huoneeseensa. Se oli sit niin hieno, kun se laitettiin lattialle, et P ei saanut istua siinä päällä lainkaan. Nepu närkästy heti ja alko töniä P:tä pois matolta. Aamulla hän hörisi riemusta, ku matto oli lattialla edelleen.

Niinku oikeesti. Osa-aikatyö on ohi ja Nepun hoitopaikka vaihtui. Kai tähän järjestelyyn aika nopeesti totutaan, toivon mukaan ainakin.

Sinne mun piäni jäi aamulla hoitoon aamupalalle ihan hyvällä mielellä. Melkein meinasin liikuttua siinä lähtiessä, mut selvisin! Siel oli perheen nuorempi tyttö lähdössä yheksäks kouluun ja se ovikellon soiton kuultuaan paahto heti kattoon Nepua, kun se oli niin kauheesti odottanu, että se tulee hoitoon :) Onneks on tällanen pehmee lasku näihin uusiin hoitokuvioihin, kun täs on vaan kaks päivää ja sit loppiaisen takii on pitkä viikonloppu.

Vuosi vaihtu aika arkisesti, mut kävi meillä sentää vieraitaki. Syötiin vähän raclettee, leikittiin ja kateltiin keittiön ikkunast raketteja. Vieraat lähti ajois ja Nepu oli ihan tavalliseen aikaan jo nukkumassa. Sitä ei paljoo rakettien pauke haitannu. Me kateltiin Chuckia NetFlixistä ja nukahdettiin sohvalle. Villii. Eläimetkin pysy suht rauhallisina tänä vuonna, muistelisin, et parina viime vuonna on kissatkin ollu vähän vauhkona. Kivempi näin silti!

Käytiin eilen illalla tutustumassa Nepun uuteen hoitopaikkaan. Hänt jännitti aluks kauheesti ja roikku vaan isin puntissa kiinni. Mutta kun hän näki akvaariokalat niin johan silmät kirkastu. Ja hirvee riemu, kun kulman takaa käveli esiin kissa! Ja toinenkin! Koirakin siellä oli. Ja jyrsijöitä. Epäilen, että Nepu viihtyy siellä paikassa hyvin. Heti pian tulee toinenkin lapsi sitte, niin on oman ikästä seuraa. Perheen omat tytöt oli jo kouluikäsiä, mutta innoissaan siitä, että taloon tulee pieniä lapsia hoitoon.

Eilen Nepu puhu mummun kans puhelimessa. Se oli niin hienoa, että ei se meinannu päästä siitä yli millään. Koko illan ihan kesken leikkienkin hän alko hokee "mummmmmu, mummmmu!", melkein jalkaa polkien ja pontevasti nyökyttäen. Kauhee selitys. Hän on ihana <3

Mä oon ollu jotenki ihan superlaiska uuden vuoden juhlimisen suhteen tänä vuonna. Edellisinä vuosina ollaan vallan kutsuttu porukkaa kylään. Nyt en oo jaksanu. Samoilla fiiliksillä jouluki silti meni, ei jotenkaan saanu vaan itestään irti. Ja mitä sen silti väliä on. Tänään taidetaan vähän syödä raclettee vaan perheen kesken ja ehkä katotaan parit ilotulitukset :) Tai mistä sitä tietää, jos meil joku poikkeeki!

Hyvää uutta vuotta sit vaan!

Kyl vaan olikin! Ei mitään ihmeellistä, mutta jouluisaa. Koristeltiin aaton aattona Nepun kans kuusi. Se oli haasteellista, mut kyl siitä sitte ihan hyvä tuli. Nepu oli vaan aika perfektionisti ja laitettuaan 5-6 koristetta oksille (useimmat samaan), hän keräs ne pois ja alko alusta. Hän vieläki välillä hakee kuusesta koristeen tai pari, kuljettaa niitä ympäri taloa ja vie takasin paikalleen :)

Aattoaamuna heräsin keitteleen perinteisesti puuroa P:n ja Nepun nukkuessa. Sit paistelin muutamat joulutortut ja tein kookoskeksei. Syötiin yhteinen puuroaamiainen. Nepu söi joulutortusta sakaran ja oli ilonen kissapiparista (khhhi!) :) Katottiin Lumiukko (Nepu jakso melkein puolet istuu paikallaan!) ja käytiin saunas. Mua harmitti, kun tajusin liian myöhään sen Lumiukko ja lumikoira -ohjelman, mut kai sen jostain muualtaki näkee.

Aattoilta meni mun vanhempien luona, syötiin ja availtiin lahjoja. Mun sisko oli ihan onnessaan, kun Nepuli istu tonttulakki päässä ruokapöydässä ja levitti bataattilaatikkoa pitkin poikin. Nepu oli ihan tohinoissaan lahjoja avatessa, kun ekasta isosta paketista löyty ihana, pehmonen keinulammas. Sitä on halailtu. Muista paketeista tuli enimmäkseen vaatetta, sit hän sai kissarepun ja Duploja. Mä sain mun isältä Liisa Sauson nahkakäsineet, ihan mahtavan hienot, ja äidiltä vyön ja Marimekon neuleen. P:ltä sain SodaStreamin. Vissiin vinkki, et juon aika paljon kuplavettä!

Mul oli melkonen lahjatuska, mut lopulta kaikki onnistu oikein hyvin. Onneks! Uhkasin jo, et ens vuonna en ala mitään lahjasouvia, vaan toivon, et ne ilmestyy jostain omia aikojaan. Ehkei kuitenkaan :) Ja musta lahjojen antaminen on mukavaa, mutta tänä vuonna jäi suunnittelu niin viime tippaan, että se aiheutti vähä harmaita hiuksia!

Ens viikolla alkaa sitte täydet työviikot. Tuntuu aika oudolta. Maanantaina mennään käymään Nepun uudessa hoitopaikassa tutustumassa ja Nepu alottaa siellä heti vuoden alusta. Kävi tuuri ja saatiin ihan tuore pph-paikka tosta puolen kilsan päästä :) Toivottavasti Nepu viihtyy!

Äidille tuli perjantaina puhelu, että hänen alkoholistiveljestään ei oo muutamaan päivään kuulunu mitään eikä kukaan avaa asunnon ovea. Lopulta poliisi oli sitten mennyt asuntoon sisälle. Ja löytänyt tän veljen kuolleena. Äidin piti mennä poliisien mukaan, mutta ne sano, et parempi, ettei lähde. Vanhimmat postit oli päivätty 7.12. eli pari viikkoa oli ehtinyt vierähtää ennen ku joku alkoi ihmetellä. Ei ihmeellistä sinänsä, kuun alussa eläkkeiden tullessa alko aina se parin viikon putki. Tuffan kuoleman jälkeen oli tullu vielä perintörahat, kai se oli vaan kiihdyttäny sitä alamäkee.

Tältä veljeltä oli tullut äidille outo puhelu pari päivää ennen kuolemaa. Siis veli oli ollut sekava ja elellyt ilmeisesti jotain tosi vanhoja aikoja (josta sitten myöhemmin joku terveydehoitoalan ammattilainen tiesi kertoa, että monesti juopoilla jossain vaiheessa menee lähimuisti eikä se tuu koskaan takas, ja sillon alkaa tilanne olla kaikin puolin huono), mutta puhunut kuitenkin kaljasta. Äiti oli sillon ulkomaanmatkalla ja oli ajatellut, että pitää pyytää joku tarkistamaan tilanne, mutta ei ollut saanut siinä hetkessä kaipaamaansa henkilöä kiinni. Ja sitten asia oli ikään kuin vähän unohtunu useemmaksi päiväksi. Eikä sekään ihme, äiti oli ihan tietosesti tehny pesäeroa veljeensä sen takia, että se vaan imi äidistä kaiken energian. Soitteli kymmenenkin kertaa päivässä vailla asiaa, paitsi silloin, kun tarvi rahaa. Tai tupakkaa. Tai mitä milloinkin. Ja kun äiti lakkas vähitellen vastaamasta puheluihin, alko tää veli soitella mun isälle, joka kiltisti vippas välillä rahaa ja vei tupakkaa. Tosin äiti sano, että jos tulee todellinen hätä, hänelle voi aina soittaa.

Niin paljon ku mäkin olen rumasti tästä ihmisestä puhunu, hänen tekojaan halveksinu ja koittanu vältellä tapaamisia, oon silti sitä mieltä, että ei kukaan ansaitse virua yksin kuolleena kotonaan viikkoja. Hirveen surullista, että ihminen ajautuu tollaseen jamaan, ja on niin yksin. Onhan se pitkälti ollu hänen omaa ansiotaan, mutta silti. Ei tätä olis kukaan voinu estää. Ei se koskaan myöntäny mitään ongelmaa olevankaan, mitä nyt joskus joi tölkin tai pari kaljaa.

Me mietittiin, että onkohan sillä ollut edes ruokaa. Ei se kai ollu aikoihin enää käyny ite kaupassa. Se oli niin huonossa kunnossa, että hyvä, kun pääsi sohvalta liikkeelle, hengästy istuessakin. Aina valitti selkä- ja vatsakipuja. Lääkärin väitti määränneen lepoa, joten tuskin on lääkärissä edes käynyt. Ehkä ei uskaltanut, tajus itekin, että joku voi olla pahemminkin pielessä. Kai nekin ajatukset oli helpompi sit hukuttaa siihen viinaan. Tossa on pakko olla takana joku trauma, jonka käsittelyyn ei oo ollu eväitä. Toivottavasti hän on saanu rauhan.

Joulu tulee ikävistäkin asioista huolimatta. Mä olin olevinani ajoissa siivousten ja muiden suhteen, mutta kai me tänään otetaan silti lepakkovuoro siipan kans kuten perinteeks on jo muodostunu. Onneks on vaan kotona tehtävää hommaa, joulutervehdykset toimitettiin perille jo eilen.

Hyvää joulua <3

Leivoin kaks pikkuruista joululimppua. Tai no, ei ne vielä ihan valmiita ole, odottelevat tossa uuniin pääsyä. Tein puolikkaan taikinan, kuten viime vuonnakin, ettei tartte viä maaliskuussakin syödä joululimppua. Taisin viimeks tehdä yhden limpun, nyt tein kaks.

Me tilattii muovinen joulukuusi täks jouluks. Valkonen. Oon taistellu tekokuusen tuloa vastaan jo monta vuotta, nyt sitte taivuin. Aattelin, et ehkä se muovinen kestää Nepun käsittelyä aitoa paremmin. Mut jos kerta on feikki ni saa sitte näyttääkin siltä! Tarttis vaan hakea se vielä postista. Toivottavasti se on hyvä! Kissalasta varmaan harmittaa, kun se ei voi enää käydä juomassa kuusenjalasta.

Me käytiin Nepun kans Prismassa. Sattu niin raivostuttavat kärryt kohdalle, et voi moro. Ne ei kääntyny, ku oisin halunnu ja toisaalt ne yhtäkkii lähti viistään vaan johonkin sivulle. Me löydettiin halpoja koristepalloja kuuseen sekä kivat edulliset valosarjat ikkunaan - tai johonkin. Edellisistä imuri söi johdot poikki. Kotona vast tajusin, et ne valosarjat on paristokäyttöset. Mutta toisaalta kivempi ehkä niin, ei tarvii etsiä vapaita pistokkeita tai tuskailla lattialla lojuvien johtojen kans.

Nyt kävi kutsuhuuto makkarista, piäni tyttöni on hereillä :)