IRC-Galleria

Olinpa taas tehokas. Tulin kotiin, ku P lähti kivelle. Päästin kissat ulos, latasin pyykkikoneen täyteen ja pistin sen päälle, laitoin tiskit likoomaan ja imuroin. Nyt on tiskauksesta kädet vähän kuivat, täytyis rasvata. Sit tos ohimennen järjestelin vähän muutenki. On vähän parempi fiilis, kun täällä on jutut järjestyksessä.

En tiedä miks mua jotenki väsyttää koko ajan. Tai ei ees väsytä, mut tavallaan on semmonen raskas olo, vaik mieltä ei paina mikään eikä muutenkaan tunnu siltä, et tää koulu ja työ ynnä muu olis jotenkin raskasta tässä vaiheessa. Semmonen vähän kiree fiilis henkisesti ja fyysisesti melkein nonstop. Aika ikävää. Jotenkin mua kyllä stressaa tää asumiskuvio just tällä hetkellä. Kauhee huoli kissoista ja sit on jotenkin hektistä, kun haluan sit vähän väliä tietysti käydä niistä täällä huolehtimassa. Enkä ees oo montaa päivää silleen pois, kyllä ne pärjää, kun pari kertaa päivässä täällä sit käyn, mut jotenkin vaan tuntuu, ettei ehdi sillai lepäämään. Ennen tulin töistä kotiin siivoomaan ja rötväämään, nyt on vähän enemmän puuhastelua. Aina vähän niinku menossa, mikä sinänsä ei oo huono asia ollenkaan, mut voisin kuvitella, et se on joku osasyy tähän väsyneisyyteen. Ehkä en vaan oo vielä tottunu tähän. Mun pää vaan väsyy siitä, kun mun pitää ajatella, mitä tavaroita täytyy ottaa mukaan ja mitä vaatteita aion käyttää, ja onko koiralla tarpeeks safkaa ja onko shampoot ja hiuslakat mukana... Osaan kyllä pakata, mut tämmöselle ihmiselle ku minä, se on ajoittain raskasta puuhaa. Nyt mulla on kyllä semmonen semi-nuhakin, joten sekin varmaan väsyttää.

Kyl tää täst. Onneks P ymmärtää. Tai ainakin se näyttelee hyvin. Se on kyllä ihan uskomaton ihminen. Se on niin hyvä. Sen kans on niin hyvä olla. Sen seurassa on aina rauhallinen olo, vaik sit toisaalta välillä se saa mut hekottamaan ihan maha vääränä. Me ollaan molemmat kyllä aika hönöjä, onneks ollaan löydetty toisemme. Elämä olis muuten ihan kummallista. Jotenkin kaukasesti muistan ajan ennen P:tä. Ihan ihmeellistä! Eihän tässä oikeesti oo vierähtäny vielä kahtakaan kuukautta ja musta tuntuu, että oltas tunnettu ja eletty yhdessä vuosikaudet.

Nyt mun tuli kauhee ikävä sitä. Onneks nähdään taas joskus parin tunnin päästä =)

Eilen tuli kauhee turhautuminen ennen ravintolaan lähtöä. Vaatteet oli huonoja, hiukset oli huonosti, kämppä oli sekanen, koira oli sotkenu, kissat pyöri jaloissa, ja päläpälä. P pysy rauhallisena ja kysy vaan, että voiko jotenkin auttaa. Toisinaan mietin, miten voin olla niin helvetin tollo!!! Toinen on järjestäny ohjelmaa ja kaikkee, ja mä vaan pärisen. Uskomatonta toimintaa. Vähän häpesin itteeni. P lähti sit etukäteen jo, kun se kävi matkalla jossain, ja mä menin sen luo Hekun kans vähän myöhemmin. Onneks ehti verenpaine siinä sit laskee ja ku päästiin Galleen, niin kaikki ärtymys kyllä hävis ihan täysin.

Syötiin lankkuhärkää kahdelle. Mä join lasillisen viiniä ja maistoin P:n olutta. Se oli ihan juotavaa. Ruoka oli hirmu hyvää ja sitä oli riittävästi. Liha oli niiiin mehevää ja kaikki oli hyvää. Otettiin kyllä jälkkäriäki, kun ei oltu liian täynnä. Mä otin Gallen jäätelöä ja P otti suklaa-cappuccinojäädykettä. Sit täyty tietysti syödä ristiin, et makuelämyksestä tuli mahdollisimman laaja. Se jäädyke oli hyvää, mut oon enemmän kyllä jätskin ystävä. Ja siinä jätskiannoksessa oli keksimuruja! Myöhemmin illalla käytiin Hekun kans pidemmällä kävelylenkillä ja oltiin tosi rakastuneita =) Yks ohjelmanumero siirty myöhempään ajankohtaan, ku meitä alko hirveesti nukuttaa.

Kävin koulussaki tänään, siellä ei tapahtunu juur mitään. Opettaja kerto kurssin sisällöstä 20min ja piti nimenhuudon. Tulin sit kodin kautta töihin, ku halusin käydä moikkaamassa kissoja. Niillä oli siellä kaikki ihan hyvin ja kämppä oli muutenki järjestyksessä. Melkein voisin illalla käydä kotona pesemässä pyykkiä, jos P lähtee kiipeemään.

Nyt olis kuitenki lounasaika!

Olipas taas koulupäivä. Myöhästyin 5min ja tunti kesti... no, tunnin. Joo. Sit ajoin takas töihin, ja matkalla mun eteen sattu taas kaiken maailman urpot. Yks meinas vaihtaa kaistaa mun päälle - tööttäsin sille, perkele - ja toinen, joka yritti fiksusti vaihtaa kaistaa (ja jolle tein tilaa), jäi vaan junnaamaan paikalleen ja kukaan ei päässy etenemään. Äeäeäeeäeä!!!11 Opeteltais ajamaan.

Sit menin samalla reissulla hakemaan Wikholmilta lounassalaatin, ettei tarvii uudestaan lähtee mihinkään hillumaan, niin yhret teinit tukki koko käytävän Iso-Karhussa ja yks nainen yritti ajaa mun yli lastenvaunuilla. EI MUA HAITTAA!!!!!

Toivon todella, et se mun muffinssikakku on syötävää tai muuten tulee kyllä itku. Kauheen raskas päivä ollu henkisesti, kai mua sit vaan väsyttää. Yhden aikaan alettiin P:n kans nukkumaan, ku ilta meni siinä leipoessa ja ruokaa tehdessä niin haluttiin sit nyhjätä vielä hetki ihan rauhassa. Tietysti kissat kohnotti joskus viiden jälkeen taas ja nukuin koko aamuyön vähän huonosti. Olin kiukkunen ja vieläki vähä meinaa harmittaa. Eiköhän tää tästä silti iltaa kohden mee ohi, on kaikkee mukavaa tiedossa kumminki.

Alko todella hyvin taas tää aamu. Väsytti ja kaikki otti päähän. P pysy rauhallisena ja pääsin töihin hengissä. Hy-vä.

Leivoin eilen kakun. Toivottavasti se on hyvää. Hiukan epäilyttää, vaikka valmistusvaiheessa ei mitään ongelmia tai outouksia tullutkaan. Tein sen kakun muffinssireseptillä, niin joku epäilys tuli.

Mun tarttee mennä kouluun!

Oli taas kyllä niin perussetti tää eka koulupäivä.

Kävin tos lounaalla ostamassa itelleni uuden kalenterin, että saan merkata siihen tenttipäivät ja muut. Ostin myös uuden lyijytäytekynän, kun oon hukannu vanhan johonki. Sopivaa vihkoo en kyllä löytäny. Semmonenki olis ihan kätsy.

No, enivei. Ensin hra Pääsuunnittelija keksi, että pidetään projektipalaveri 12:55, kun olin just sanonu, että mun täytyy lähtee koululle n. 13:10. Joo. Poistuin sit kesken palaverin. Olin koulussa sit puol kahden aikaan, opettaja tuli ja mentiin luokkaan. Siellä oli kuuma ja koneet hurisi. Ahdisti =)

Opettaja sano, että ei pidetä virallista nimenhuutoa, kun on ollu jotain hikkaa siinä järjestelmässä, minkä kautta opintojaksoille pitäis ilmottautua, eli kaikki ei oo päässy ilmottautumaan vielä. Hyvä. Olisin voinu olla pois (joo, oon tosi tunnollinen) ekalta tunnilta. Sitten siinä päätettiin, että miten opintojaksolla jaetaan pisteet harjotustehtävän ja tentin suhteen (harjotus 10, tentti 20). Joo, selvä. Sitten tenttipäivä. 10.12. on oikein sopiva. Joo. No entäs harjoitustyön palautuspäivät, kun niitä pitää olla kaks? Miten ois tenttipäivä ja tenttiä edeltävä perjantai. Ei vastaväitteitä, tämä selvä. Onko kysyttävää? Ei. Se oli sit siinä, nähdään ens maanantaina. Tähän meni aikaa 10min. Tuntupa tosi hyödylliseltä. Mut kyseisen opettajan tuntien tiesin jo etukäteen, että näin se menee.

Mä kättelin just meidän uutta myyntitykkiä. Tais olla aika mitäänsanomaton kädenpuristus, kun en yhtään muista kummonen se oli. Viime kesänä, ku tänne tuli yks poika tekemään dippatyötä, se kätteli niin voimalla, että melkein käsi murtu. No mut se onki semmonen äijä. Sillä on ote asioihin.

Mä koitan ny testata tota järjestelmää, jos vaik löytäs jotain semmosta korjaamista, et osais ite hoitaa.

Meil molemmil on duha. Rrrrrkele!

Ja tänään alkaa koulu! Mun tarttee ostaa itelleni uus kalenteri. Ja ehkä voisin ostaa uusia kyniä. Tai jotain. En mä enää osaa ostaa koulutarvikkeita. Kai joku vihko olis p0p.

Mun o väsy.

Me haettii eile Europesta pizzat. Oli sit niin isot ja mehevät (vaik P oli ensin vähän epäuskonen, ku tuplajuusto peitti suurimman osan täytteistä), et ei ollu huolta siitä, et olis nälkä niinku koko seuraavaan viikkoon. Mut kai ny vois ees jotain aamupalaa silti =)

Eilen oli hyvät pileet (kiitos Minni, oli hiukke kivinT!). Mulla vaan alko särkeen pää baarissa ja lähin sit jo aika ajoissa kotiin. Täyty yheksältä aamulla ottaa Burana, kun särky ei millään hellittäny.

P lähti viemään Hekua ulos. Joku täti-ihminen (äänestä päätellen) juttelee tos pihassa Hekulle ja Heku vaan rähisee vähän väliä =) Nyt se täti kai päätti, että parempi jutella vaan P:lle, kun se ei tee asiasta kauheeta numeroa.

Tänne tulee kohta yks P:n kaveri. Tarttis kai pukee jotku päivähousut jalkaan, et olis vähän viksumman näköne. Ja tälle tukalleki vois tehä jotain. Mä yritän.

Loistavaa! Sain kaiuttimet koneeseeni. Nyt kaks naist täällä meidän huoneessa kattoo nettitöllöstä Tuhkimotarinaa ja yks surffaa Ylen Elävää arkistoa =)

Ajoin tänään P:n autolla. Se oli aika jännittävä kokemus. Auto kyllä selvis siitä hengissä.

Jaajuu. Mun Word-integraatio DM:n meni just mystisesti rikki. Täytyy yrittää korjata se, että tulee tehtyy ees jotain hyödyllistä tän päivän aikana.

Väsyttää niin vietävästi. Kello oli piirua vaille kaks yöllä ennen ku päästiin nukkumaan. Oli siinä ensimmäinen hiukan turhautuneissävytteinen keskustelu meneillään. Molemmat oli vähän (ja minä vielä enemmän) väsyneitä eikä sit oikeen meinannu luonata. Tilanne korjaantu kuitenki, nyt on hyvä mieli. P oli taas yli-ihana ja vei koiran ulos aamulla, mä sain jumittaa sängyssä vartin kauemmin.

Väsyttää liikaa. Ja ärsyttää se, että unohdin eilen hiuslakkani kotiin eikä mulla sattunu olemaan edes hiusvahaa mukana toilettilaukussa, vaikka mielestäni pakkasin mukaan kaiken tarpeellisen. Pesin vielä tietysti hiukset illalla ratsastustunnin jälkeen, niin oli aika toivoton yritys saada näitä hiuksia yhtään mihinkään järjestykseen aamulla. Lainasin jotain iänkaiken vanhaa geeliä, joka ei tunnu hiuksissa enää yhtään. Mun hiukset on pesun jälkeen niin pehmeet ja liukkaat, että ne vaatii oikeesti vähintään kunnon hiuskiinnettä, että ne pysyy yhtään mitenkään. Normaalisti käytän vahaa ja lakkaa, niin saan tän ylenpalttisen liukkauden pois hiuksista. Täytyy yrittää korjata tilanne lounaalla, kun meen käymään kotona. Täytyski siinä matkalla muistaa hakee eläinlääkäristä kissalle ruokaa.

Eilen oli ratsastustunti ja menin Killillä. Ei oo koskaan sen kans menny niin hyvin ku eilen. Se teki väistöjä ja oli suht rauhallinen. Ravissa sen kanssa on vaan kamalaa, etenkin, jos on tarkotus istuu perusistunnassa. Sillä on semmonen nuoren hevosen hontelo ravi ja suhteellisen kova vauhti. Sen ravi pompottaa muutenkin, mutta istumisesta tekee oikeesti vaikeeta se, että sillä ei aina säily tahti, se saattaa astua ihan miten sattuu ja tehdä jotain vekkuleita mutkia matkalla (ja hyvällä tuurilla vielä kompastella oikein urakalla). Ja vauhti on aina kova. Muut sanoo, ettei se meno näytä pahalta, mutta se tuntuu siltä, etten hallitse tilannetta enkä hevosta yhtään ja kaikki on yhtä kaaosta. Sain mä sen silti tekemään ravissa(kin) aika jyrkkiä väistöpätkiä, mutta täytyy sanoa, että tuli oikeen hiki. Ja nyt tuntuu siltä, niinku olis rymistelly pää edellä rappusia alas. Joka paikkaa kolottaa.

P kuskas mut eilen tallille ja se lupas sit jäädä katteleen touhuja. Mä kyllä sit hiukan harmistuin, kun se häipy soittelemaan jotain puheluita ennen ku sain edes hevosen sisälle kuntoon laittamista varten ja sit se puhu melkein koko mun tunnin ajan puhelimessa ja hiihteli ympäri pihaa. Osotin sitten vähän mieltä. 1½h ei kai oo niin pitkä aika etteikö sitä kestäis ei-niin-omassa ympäristössä seuraten sitten sitä opetusta mikä on meneillään. Mun mielestä on ihan mukavaa tutustua toisen harrastuksiin (ja olen niin tehnyt), vaikkei ne niin kiintoisilta omalle kohdalle tuntuiskaan. Ei mulle kuitenkaan tulis mieleen alkaa "tappamaan aikaa" puhumalla puhelimessa, kun oon varta vasten lähteny mukaan, vapaaehtosesti! Mä oon ollu kattomassa mäkipyöräilyä ja kiipeilyä ja oon kyllä saanu aikani kulumaan ihan mukavasti, vaikkei lajit nyt oo mua eniten kiinnostavia. Mut mua kiinnostaa P. Mä haluan tietää mitä se tekee ja mistä se tykkää. Ne jutut kuuluu sen elämään, niin kai ne jossain määrin sit kuuluu munkin elämään. Ainakin sillä tasolla, et voidaan asioista keskustella. No, en mä mitään numeroa tosta asiasta tehny, mutta tein kuitenkin selväks, etten ihan kympillä arvostanu. Vanha juttu jo. Mutta ehdin kuitenki hevosen kyydissä kelata aika montaa juttua asiaan liittyen, kun meinas oikeesti ärsyttää. Mut P on niin rakas, että harmitus unohtu jo myöhemmin illalla.

Mun yks työkaveri käy aina hillumas tossa selän takana. Vähänkö raskasta. Se hiihtelee tohon hiljaa, ei sano mitään ja jää vaan seisomaan tohon. Ei niin voi tehdä! Se ahdistaa! Mä lamaannun semmosesta. En pysty keskittymään mihinkään. Se varmaan ihmettelee, miks aina puolvahingossa tylytän sille, ku se pelmahtaa tohon, mut en vaan voi ärsytykselleni mitään.

Nyt taidan keksii jotain hyödyllistä puuhaa. Jos olis vaik jotain töitä.

Tuhkimotarinaa! Subin nettiteeveessä! Monta jaksoa!
*vahtaa*