Olinpa taas tehokas. Tulin kotiin, ku P lähti kivelle. Päästin kissat ulos, latasin pyykkikoneen täyteen ja pistin sen päälle, laitoin tiskit likoomaan ja imuroin. Nyt on tiskauksesta kädet vähän kuivat, täytyis rasvata. Sit tos ohimennen järjestelin vähän muutenki. On vähän parempi fiilis, kun täällä on jutut järjestyksessä.
En tiedä miks mua jotenki väsyttää koko ajan. Tai ei ees väsytä, mut tavallaan on semmonen raskas olo, vaik mieltä ei paina mikään eikä muutenkaan tunnu siltä, et tää koulu ja työ ynnä muu olis jotenkin raskasta tässä vaiheessa. Semmonen vähän kiree fiilis henkisesti ja fyysisesti melkein nonstop. Aika ikävää. Jotenkin mua kyllä stressaa tää asumiskuvio just tällä hetkellä. Kauhee huoli kissoista ja sit on jotenkin hektistä, kun haluan sit vähän väliä tietysti käydä niistä täällä huolehtimassa. Enkä ees oo montaa päivää silleen pois, kyllä ne pärjää, kun pari kertaa päivässä täällä sit käyn, mut jotenkin vaan tuntuu, ettei ehdi sillai lepäämään. Ennen tulin töistä kotiin siivoomaan ja rötväämään, nyt on vähän enemmän puuhastelua. Aina vähän niinku menossa, mikä sinänsä ei oo huono asia ollenkaan, mut voisin kuvitella, et se on joku osasyy tähän väsyneisyyteen. Ehkä en vaan oo vielä tottunu tähän. Mun pää vaan väsyy siitä, kun mun pitää ajatella, mitä tavaroita täytyy ottaa mukaan ja mitä vaatteita aion käyttää, ja onko koiralla tarpeeks safkaa ja onko shampoot ja hiuslakat mukana... Osaan kyllä pakata, mut tämmöselle ihmiselle ku minä, se on ajoittain raskasta puuhaa. Nyt mulla on kyllä semmonen semi-nuhakin, joten sekin varmaan väsyttää.
Kyl tää täst. Onneks P ymmärtää. Tai ainakin se näyttelee hyvin. Se on kyllä ihan uskomaton ihminen. Se on niin hyvä. Sen kans on niin hyvä olla. Sen seurassa on aina rauhallinen olo, vaik sit toisaalta välillä se saa mut hekottamaan ihan maha vääränä. Me ollaan molemmat kyllä aika hönöjä, onneks ollaan löydetty toisemme. Elämä olis muuten ihan kummallista. Jotenkin kaukasesti muistan ajan ennen P:tä. Ihan ihmeellistä! Eihän tässä oikeesti oo vierähtäny vielä kahtakaan kuukautta ja musta tuntuu, että oltas tunnettu ja eletty yhdessä vuosikaudet.
Nyt mun tuli kauhee ikävä sitä. Onneks nähdään taas joskus parin tunnin päästä =)