IRC-Galleria

Joo-o. Meni ihan ihan pari päivää, etten kirjottanu tänne ollenkaan. Oli perjantai-iltapäivästä asti koko viikonlopun kaikenlaista touhua, eikä ehtiny juurikaan istahtaa koneelle.

Perjantaina haettiin mun uus sohva. Lainattiin Askosta autoa ja saatiin kaksin P:n kans sohva roudattua sisälle. Vietiin auto takas ja mentiin kokoomaan ja tietty koeistumaan sohva. Se on hyvä sohva. Matkalla takas Askoon oli siinä Alikyläntien yhdessä mutkassa jääny kissa auton alle. Se oli mustavalkonen. Makas siinä keskellä tietä. Se näytti päällisin puolin ihan ehjältä, mut oli siinä verta. Mun mielestä on niin väärin, että kuollut eläin jätetään siihen keskelle tietä sitten makaamaan. Ei voi sen vertaa pysähtyä, että siirtäis sen pientareelle tai johonkin sivuun. Mun tuli niin surku, melkein pillahdin itkuun. En saanu muutamaan minuuttiin sanottua mitään. Oltas pysätty siirtämään kissa tien sivuun, mut meil ei kummallakaan ollu tietenkään siinä Askon autossa mitään semmosia hanskoja tai muuta mukana, millä sen olis siirtäny. Myöhemmin se oli siitä sit kyl siirretty johonkin, varmaan omistaja hakenu tai jotain, koska sitä ei enää näkyny missään, edes pientareella. Voi kissaa. Suru.

Mentiin vielä perjantai-iltana P:n luo ja nukuttiin aamulla piiiit-kään. Köllittiin sängyssä tyytyväisinä, kunnes mun oli sit pakko lähtee kotiin ruokkimaan kissoja. Myöhemmin lähdin Tampereelle äidin ja isän kans, ku sisko lähti Lontooseen. Me mentiin auttamaan pakkaamisessa ja sit käytiin yhdessä syömässä. Illalla saatettiin sisko lentokentälle ja sanottiin heipat. Nyt se on sit Lontoossa ja kuuleman mukaan tyytyväinen. P:n kans jo puhuttiin, et jos loppuvuodesta lähtis käymään Lontoossa. Ottais sen semmosena pienenä lomana. Mua kyl jo taas valmiiks kammottaa lentäminen, mut ehkä tää nyt on kuitenki erikoistilanne, ku sisko asustaa sit siellä.

Juu ja eilen kierrettiin sit asuntoesittelyjä taas. Oli pari ihan ilosta yllätystä, semmosta, jotka ensinnäkin näytti hienommilta ku etuovi.comin kuvissa. Yks taas oli suoranainen pettymys. Ja sit taas oli yks, joka ylitti huisasti kaikki odotukset. Uskomaton pytinki, eikä itsessään kovinkaan kallis, mutta meille hiukan turhan hintava. Siitä oli hintaa laskettu aika rankalla kädellä, niin sen tietää, ettei se siitä enää tipu semmosiin lukemiin, mitä ite kykenis maksamaan. Kyl siinä silti olis voinu kuvitella asuvansa. Asuintilojen pinta-ala 256 neliöö. Kuus makuuhuonetta, olohuone, työhuone, kaks vessaa, saunaosasto, kodinhoitohuone ja mitä kaikkea. Yläkerran makkarista tuli hieno parveke olkkarin puolelle. Pihalla oli koirille suoja ja kaks terassia sekä autotalli ja -katos. Oli sitä pihaa muutenki siinä ihan kohtalaisesti. Sijaintikin oli hyvä, vajaa kymmenisen kilometriä keskustasta, eikä ollu ees naapurit ihan nurkalla. Kaikest voi aina haaveilla. Ei täs mikään kiire oo. Tosin mua vaivaa edelleen tää tän hetkinen asumisjärjestely. Eilen siitä taas aika pitkään puhuttiin, mut ei päädytty mihinkään (järkevään) lopputulokseen.

Olis helppoo, jos vaan vois muuttaa toisen luo, mut sekin on pulmallista. Mun luo ei mahdu, vaikka miten haluais. P taas asuu kerrostalossa eikä sen - kuten ei munkaan - mielestä olis oikein ottaa kissoja sinne. P ei halua mihinkään enää vuokralle, edes väliaikasesti, ja talon osto taas ei käy niin nopeesti, et se tois tilanteeseen helpotusta. Toisekseen mulla on vielä koulu kesken, joten pääsen täyspäiväseen työhön vasta joskus ens kesänä... Tuntus hurjalta ottaa lainaa tähän kohtaan, kun ei itellä olis tasavertasesti rahaa maksella sitä sit pois. Vaik meillä kyl tuntuu olevan ihan järki näis rahajutuis muuten, ei lasketa senttejä eikä "jäädä velkaa".

Nyt oon töis ja mikään ei huvita. Taaskaan. Niinku ei koskaan maanantaisin. Aattelinki sit tänään olla laiska oikeen urakal. Mut must mä voin hyvin olla. Yleensä en oo.

Mun on muuten oikee käsi ihan kipee. Tulin siihen tulokseen, et se johtuu koulusta. Siitä, et oon kirjotellu muistiinpanoja ihan perinteisesti paperille. Parilla opintojaksolla on sellanen tahti, et on käsi todellaki väsyny. Semmoses kynänpitämisasennossa tää käsi vähän kiristelee ja hyvällä tuurilla tärisee. Ettei olis joku jänne kipeytyny. Inhottavaa kuitenki, ku on vaivannu jo useemman päivän. No, enpä kirjottele sit tänään.

Pitäis kai tässä kohtaa jo vähän ryhdistäytyäkin, et ehtisin tekee ees jotain konkreettista ennen, ku täytyy lähtee.

On täs ollu kaikenlaist. En vaan jaksa nyt kirjotella. Ehkä huomenna.

Jos olis vaik vähän aikaa.

Me päätettii tänää katel vähä sormuksii.

Äbh. Kirjottelen joskus sitten, ku jaksan. Liikaa puuhaa taas, ei kerkee, ei pysty.

Jätski tai jäde on muuten ainoo ruokalyhenne, joka ei ällötä eikä ärsytä.

Voi yökkä. En voi sit sietää jotain ihkusti lyhenneltyjä ruokien nimiä. Kauhee ällötysreaktio iskee välittömästi. Jos joku tarjoo mulle broiskuu/broikkuu, tomskuu, voikkuleipää/voikkarii, juguu tai jotain vastaavaa, niin en kyllä syö. En tiä miks etoo, mut etoopahan vaan.

Alko sataa. Mitäköhän tulee suunnitelluista pihahommista...

Ja yhes asunnos alkas näyttöki reilun puolen tunnin päästä ja P ei o vieläkään tullu töistä kotiin. En oikeestaan tiä, missä se tällä hetkellä hiihtelee.

P.S. Mulla on parturi huomenna! Aattelin, et jos näin syksyn kunniaks alkaisin taas tummaks.

Oli niiiiiin ihana mennä eilen illalla nukkumaan, väsytti tosi paljon ja sit sai vaan kääriytyä peittoon ja pesiytyä P:n kainaloon onnellisena.

Tietysti sit klo 03:14 kissalapsi alko järjestää itelleen taas tekemistä, kun muut halus nukkua. Se alko siivota tietokonepöytää pudottelemalla asioita lattialle, se pyyhki pölyt telkkarin päältä kissa-antennilla ja sitä rataa. Lopuks se istahti takaoven eteen ja alko vaativasti raapia sitä. Päästin sitten kaikki kissat ulos. Koirakin kävi pihalla. Sen jälkeen sain kyllä kohtuullisen hyvin nukuttua, mutta en meinannu millään löytää sopivaa asentoa ja selkä ja niska alko jotenkin väsyä ja jumittaa. Kiristelee vieläkin sen verran, että meinaa särkee päätä. Aamulla väsytti niin, että hermot petti ihan tyystin. P anto mun hääriä ihan rauhassa, se ruokki eläimet ja teki mulle eväätkin valmiiks. Se on ihana. Mua harmittaa, kun oon tämmönen hermoilija ja ärsyynnyn niin helposti. Kyllä sen pitäis tietää, etten ärsyynny siihen, vaan ihan omaan itseeni, tavaroihin tai johonki turhaan. Oon ainaki sanonu P:lle, että en oo siihen ärsyyntyny, vaikka olisinki äksy. Toki on ollu niitäkin tilanteita, kun P on aiheuttanu jotain harmistusta, mut sen oon kyllä sanonu suoraan. Ja oikeesti ne harmistuksetki on ollu aika minimaalisen pieniä.

Mepäs käytiin muuten eilen rullakebabilla asuntoesittelyjen jälkeen. Ei jaksettu kokonaan syödä, se rulla oli ihan tajuttoman kokonen. Tänään me kokataan ite. Ja tehdään vähän pihatöitä. Täytyy haravoida ja melkein tarttis ajaa nurmikkokin. Koko piha on täynnä koivunlehtiä, kun naapurin sedän pihassa on iso koivu, joka ystävällisesti tiputtelee kaikki lehtensä just mun pihaan. No mut pieni pihan kuopsutus tekee ihan hyvää, saa vähän raitista ilmaa ja sitä rataa.

Olis kyl niin hinkua ostaa talo. Tästä se vaan pahenee, kun käy kattelemassa eri esittelyissä. Toisaalta, jos ei niissä käy, ei ikinä löydy sellasta mieleistä. Näytöissä saa vähän jotain mielikuvaa siitä, millasta vois haluta ja mihin "voi tyytyä". Täytyy kuitenki asennoitua siihen, että jotain muutoksiakin täytyy tehdä. Kunhan olis esimerkiks keittiö ja pesutilat semmoset hyvät, ne rempat on aina niin hintavia. Tarvis olla vähintäänkin yhden auton talli ja mielellään sen yhteydessä ainakin autokatos toiselle autolle, tarpeeks varasto/askartelutilaa, iso piha (et voi hypoteettisen tulevan juniorin kans ajaa siinä mopolla ynpyrää (huom! selkeesti hypoteettisen tulevan juniorin on ajateltu olevan poika)) ja talossa itessään mielellään riittävät pesutilat, mielellään kahdella suihkulla, mielellään yläkerta ja isohkot huoneet. Kyllä hakemista riittää. Eilisistä molemmat oli tavallaan kivoja, mut jos olis ollu vähän sen toisen talon tyylinen ratkasu sen ensimmäisen paikalla, autotalleineen ja varastoineen, niin sit olis ollu jo aika vaikeeta jättää tilanne käyttämättä. Tosin pitäis kyllä vähän tutkiskella jotain lainalaskureita ja miettiä paljonko oikeesti olis varaa ottaa lainaa alle taloa varten ja jättää vielä ylimäärästä mahdollisille muutostöille. Nyt tää katseleminen ei sentään maksa mitään. Jos ens vuonna sitte silleen niinku tosissaan.

Mä oon jo päättäny kumman sukunimen otan, kun mennään naimisiin. Se on hyvä, et nää tärkeet asiat keskustellaan ajoissa =) Äiti hihku innoissaan, kun juteltiin näistä jutuista lauantaina: "Sehän on ihan vakavissaan!". Niin on, olen minäki. Ehkä ens vuonna ei tarviikkaan pitää niitä vanhapiikapileitä sitte, niinku äiti tos aikasemmin uhkas. On kuulemma joku vanha perinne, et jos tyttö ei oo 24-vuotiaana vielä naimisissa, pidetään vanhapiikajuhlat. Varmaan sen kunniaks, ettei sit enää voi kelvata kellekään =) Mä toivon, että tilanne on pelastettu jo pelkästään sillä, et mulla sentään on se tuleva sulho, vaikken naimisissa oliskaan ens syyskuun neljänteen päivään mennessä :D

Hurjaa. Mä luulin (ja päätinkin), etten koskaan rakastuis kehenkään näin (no tätä en oikeestaan ihan silleen päättäny) ja suunnittelis tulevaisuutta näin nopeesti, mut näemmä sitä joutuu pyörtämään useampiakin periaatteita tässä kohtaa. On siel romukopassa jo muitaki periaatteita, esim. se, että en koskaan ala ainakaan työkaverin kanssa. Tässä sitä sit ollaan. Mut P on ihanin. Toivottavasti se jaksaa mua, vaik oonki erittäin lahjakas turhautuja. Kai se sit käskee mun ryhdistäytyä, jos sitä alkaa ottaa pannuun.

Äiti anto pullalähetyksen mukaan lauantaina. Mustikkapiirakka on vielä syömättä. Se pitää syödä tänään, ettei se ehdi kuivahtamaan liikaa. Eilen syötiin korvapuustia. Onneks älysin ostaa kaupasta maitoa lauantaina. Pulla ei oo mitään ilman maitoa.

Pullapulla!

Tätäköhän tää sit alkaa olemaan? Ruvetaan käymään sunnuntaisin asuntoesittelyissä =) Äsken valkattiin just kolme taloa, joita mentäs huomenna kattomaan. Tai oikeestaan valittiin neljä, mut todennäkösesti ei ehditä siihen yhteen, niin se jäi kellumaan.

Katotaan ny.

Kekkerit oli hyvät ruokailun loppuun asti ja siitä hiukan eteenpäin. Mä en vaan valitettavasti oo semmonen ihminen, joka jaksaa kökkii ja jauhaa sontaa jossain pubissa tuntitolkulla. Kyllästyin jo ennen yhtätoista.

Sit P oli luonnollisesti menny sopimaan jonkun Helsinkin reissun täks päiväks, lähtö klo 7 aamulla, joten ei olis ees voinu olla kauheen myöhään. Mua vaan vituttaa, ku viikonloppuna olis kiva köllötellä aamulla sängyssä, kun viikolla ei ehdi, mut eeeeei. Olkoon siellä sit perkele.

Mä meen porukoille syömään pullaa, kun sisko eilen soitti ja sano, et olis pullaa tarjolla.