Me lähettiin P:n kanssa lauantaiaamuna puol kahdeksan aikaan ajamaan Helsinkiin. Koira jäi ihan rauhallisena isän ja äidin luo hoitoon. Tuntu jotenkin epätodelliselta koko matka, mut oli se hienoa. Mun siskoahan me mentiin kentältä hakemaan, mut saatiin kuitenki viettää mukava ja erilainen, yhteinen viikonloppu. Kierreltiin kaupungilla ja käytiin syömässä, kun päästiin perille. Hotelliin mentiin myöhemmin iltapäivällä, kun alko olla jo väsynyt olo ja jalkoja pakotti.
Klaus K oli sitten hie-no. Uskomattoman hieno. Meillä oli ihan perushuone, mutta kyllä sielläkin olis ihan ilokseen ollut neljän seinän sisällä pari päivää. Ihana iso, pehmeä parisänky ja jättimäinen suihku. Meille tarjottiin siellä kuohuviiniä ja me tunnettiin olomme niin mukavaks. Otettiin päiväunet heti, kun päästiin huoneeseen. Myöhemmin illalla käytiin syömässä ravintola Toscaninissa, ja ruoka oli kerrassaan mainiota. Istuttiin sellasessa kahden hengen pöydässä, pideltiin toisiamme kädestä ja oltiin rakastuneita. Ruuan jälkeen me molemmat nukahdettiin melko vaivattomasti =)
Sunnuntaina nukuttiin vähän pidempään ja mentiin aamiaiselle vasta kymmenen jälkeen. Ehkä paras hotelliaamiainen ikinä! Ei ollu mitään perusmunakokkelia tai nakkeja ja lihapullia. Siellä oli juustoja, kalaa, lihaa, hedelmiä, myslejä, leipää, kuivattuja hedelmiä, vihanneksia, hilloja, kakkuja ja... kaikkee! Söin riisipuuroa mansikkasopan kera, leipää, juustoja, vihanneksia, munarullaa, kalaa, hedelmiä (ananasta ja melonia), sienisalaattia... kaikkea piti maistaa vähän. Jälkkäriks me otettiin puoliksi juustokakkupala ja mä otin sen kanssa puol lasillista kuohuviiniä ihan vaan siks, et voin sanoa sit juoneeni aamiaisella kuoharia. Oli se niin luksusta, et oli ihan vaikee ymmärtää. Huone piti luovuttaa yhden aikaan, ni ehdittiin onneks ottaa hyvä ruokalepo ennen lähtöä, se tuli tarpeeseen =) Me lähdettiin sitte kaupungille, käytiin Design-museossa, desing-näyttelyssä, muutamassa design-kaupassa (ostin hienon Hankala-pipon ja siskolle ostettiin narskuva tekolumipallo) ja sit kierreltiin ihan kaikenlaisia putiikkeja aikamme, kunnes tuli nälkä ja päädyttiin Amarilloon syömään joskus seitsemän aikaan.
Sit äiti soitti ja sano, että on huonoja uutisia. Olin melkein varma, et eläimille on sattunu jotain, mut ei. Siskon lento oli peruutettu. Lontoossa oli niin paha sumu, että 120 lentoa oli peruutettu tai myöhässä. Me ensin luultiin, että saadaan lähtee keskenämme takas Poriin, mutta hetki siinä sitten asioita selvitettiin ja saatiin tieto, että sisko pääsee korvaavalle lennolle, jonka senkin lähtö kyllä oli hiukan vaakalaudalla. Me mietittiin, että odotetaanko vai lähdetäänkö kotiin ja isä lähtee puolestaan Helsinkiin, kuten se ite ehdotti, mutta päätettiin sitten odottaa, kun sitä varten me Helsingissä alunperin oltiin. Ja alkuperäsen suunnitelman mukaan siskon piti olla Suomessa klo 23:30, mutta kaiken sählingin seurauksena se pääsikin tänne vasta 04:20. Me istuttiin P:n kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä jostain iltakymmenestä asti. Luettiin Don Rosan Roope Ankan Elämä ja teot 2:sta, jonka ostin Stokkalta ja sit P osti jonkun muun sarjiskirjan, jota luettiin myös. Sit höpöteltiin, käytiin kahvilassa ja yritettiin jopa nukkua. P sai nukutuks jonkun verran, ainakin kuorsauksesta päätellen. Mä sain äidiltä tasasin väliajoin viestiä, joten ei oikeen uni ehtiny tulla silmään. Joka kerta, kun sain väännettyä itteni suht mukavaan asentoon ja olon lämpimäks siinä kovalla penkillä, ja kun ehti tulla sellanen olo, et nyt vois nukahtaa niin eikö puhelin sit piipannu. Onneks aika kuitenki kulu suht äkkiä ja päästiin viiden aikaan lähtemään Poriin takas. Mä yritin sinnikkäästi pysyy matkalla hereillä ja pitää P:lle seuraa, mut en onnistunu ihan täydellisesti ja kerran sit piti pysätä tien viereen hetkeks, kun P:tä alko niin väsyttää. Porissa oltiin joskus kahdeksan aikoihin.
Me päästiin nukkumaan yhdeksän tietämissä. Yhdeltätoista piti sit jo herätä kattomaan Lumiukkoa, jouluhan ei tuu ilman sitä =) Kyl me siitä onneks virkistyttiin ja päästiin liikekannalle. P toi mut tänne ja se sano matkalla mulle niin ihanan asian, et ratkesin itkemään ja nytkin vähän väliä mietin sitä asiaa ja silmät vettyy heti. Se oli kyllä ihan tavallinen asia, mut olin siitä niin otettu. Ei maailmas oo olemassa ketään niin ihanaa ihmistä. Me ollaan niin onnellisia. Ja mä oon kamala itkupilli =)
Me avataan meidän paketit vasta huomenna illalla, kun P tulee vanhempiensa luota takas Poriin. Mul on sille monta pakettia ja odotan niin kovin, et päästään yhdessä istuksimaan sohvalle ja availemaan paketteja ja olemaan ihanasti.
Nyt olis vielä tiedossa joulusauna ja kuusen koristelu. Hassua, kun on nää jouluaaton rutiinit heittäny tällä kerralla ihan häränpyllyä, mut toimii tää näinkin. Pääasia, et sisko pääsi kotiin ehjänä ja tarpeeks ajoissa ja eläimet oli pärjäilly äidin ja isän hoidossa ja me saatiin P:n kans rentoutua pari päivää niin ihanasti. Elämä on ihanaa <3
Joulua!