Jopas on pitäny kiirettä! Ei oo ehtiny mitään blogin kirjottelua harkitakaan. Paitsi NYT.
Puolison kesäloma loppu ja se on ny töissä. Orpoo! Meil oli niin mukavaa keskenämme, et ois helposti menny toinenki kuukausi. Ehdittiin jazzailee, reissailee ja vaikka mitä. Nepukin oli elämänsä ekaa kertaa yökylässä. Siskon ja sen poikaystävän kans ehdittiin viettää kunnolla aikaa toisin kuin viime kesänä. Me oltiin porukalla jazz-konsertissa Arenalla ja sit käytiin Yyterin näkötornilla kiipeemässä (tai no, ne kiipes, P varmisti ja mä vahdin Nepua) ja paisteltiin hillitön kasa vohveleita.
Sit oman perheen kesken käytiin myös Maauimalassa, Nepu pääsi ekaa kertaa "oikeesti uimaan". Hän oli melko intona ja kiljui ja läiskytti koko altaassaoloajan taukoomatta. Lauantaina käytiin Koivuniemen herran MuuMaassa, siellä oli mukavaa. Nepu silitti lehmiä, lampaita, kilejä ja ponia sekä antoi niille leipää mun avustuksella. Hän oli niin onnellinen kaikista eläimistä.
Kaiken kukkuraks Nepu on oppinu nousemaan tukea vasten seisomaan, joten vahtimista riittää. Ja on niin isänsä lapsi kyl, kaikki tekniikan vempeleet ja asiat, missä on jotain nappeja, kiinnostaa. Hän osaa käynnistää jo meidän rikkaimurin ja robotinkin ja eilen hän innoissaan sääteli meidän talon hälytysjärjestelmää :D
No mutta, mahtu ton kaiken kivan sekaan huonojakin uutisia. Tuffa kuoli eilen. Äiti soitti lauantaina, että perjantaina se oli yhtäkkiä mennyt huonoon kuntoon, tajuttomaksi, ja näyttää siltä, että ei siitä varmaan enää herää. Sairaalassa ei sit enää annettukaan muuta kuin kipulääkettä, ei nesteytetty eikä mitään. Eilen iltapäivällä tuli ensin puhelu, että kunto on romahtanut entisestään ja sitten siitä parin tunnin päästä ilmotettiin, että tuffa on nukkunut pois. Mä oon onnellinen siitä, että toi sairaalassaolovaihe ei ollut ton pidempi. Mummu oli silloin sidottuna sinne petiin niin hirveen pitkään. Hyvä mieli jäi siitäkin, että siitä ei oo monta viikkoa, kun kävin tuffaa katsomassa ja Nepukin oli silloin mukana.