Nyt on läppärikassi konetta vaille valmiina ja Nepun kerhokassi pakattuna aamua varten. Mummilta tuli jo viestiä, että siä odotetaan innolla tyttöä saapuvaksi :)
Tänään koitettiin viettää vähän "erilainen" päivä siks, ku oli mun viiminen lomapäivä. Ja siks, et eilen oli tuffan hautajaiset ja se oli tavallaan aika raskas päivä kuitenkin. Käytiin silakkamarkkinoilla ja illalla cavella, P kiipes ja Nepu konttas villinä ympäri niitä patjoja. Äsken hän aika tyytyväisenä nukahti sänkyynsä, jalat tyynylle.
Silakkamarkkinoilta oltas ostettu vaikka sun mitä, mut ei meil ollu ku 50e käteistä :D Muutama hassu euro jäi jäljelle. Ostettiin Nepulle rasiallinen valtavan kokosia vadelmia. Itelle ostettiin hollantilaista 6-vuotiasta goudaa ja lajitelma jotai makkaroita. Sit pari munkkii. Saaristolaisleipää. Siinä se sit tais ollaki!
Eilen tosiaan saateltiin tuffa viimiselle matkalle. Nepu jakso tosi hyvin, vaikka loppumetreillä vaati jo aika paljon viihdyttämistä, kun ei olis millään malttanu istuu syöttötuolissa paikallaan. Kukkien lasku meni mukavasti, pystyin lukemaan värssyn hyvin, vaikka itku tulikin. Rakastin ihan yli kaiken serkkupoikien musiikkiesityksiä. Toinen soitti kappelissa Adagion poikkihuilulla ja toinen loppumusiikin, jonka nimeä en enää muista, klarinetilla. Vaikken olis edes hautajaisissa kuullessani noi, on vähintään vettyneet silmät taattu. Muistotilaisuudes kuultiin vielä pianolla ja poikkihuilulla esitettynä Niin kaunis on maa, Kehtolaulu ja Rakastan sinua elämä. Avustin äitiä adressien lukemisessa.
En oo ite koskaan ollu mikään innokas virsien laulaja, mut varsinkin hautajaisissa laulan aina ja se jotenki lohduttaa. Näissä hautajaisissa en kauheesti kyllä itkenyt, mitä kyllä ihmettelen, mutta ehkä mun keskittymisestä meni myös iso osa Nepusta huolehtimiseen. Ihanaa oli, et hänkin nautti musiikista ja osas kyllä jonkin verran nuuskia tilannetta, et sopiiko kiljua vai ei. Eikä hän sit kiljunu.