IRC-Galleria

Ei Heku tykänny raketeista. Kun pauke kuulu riittävän läheltä, se meni ihan hirveeseen paniikkiin. Onneks se oli kuitenki hoidossa ollu ihan rauhallinen ja nukkunu äidin sylissä melkein koko ajan =)

Ja meil oli kivaa kekkereis ja noin niinku muutenki <3

Kirjauduin vihdoinki FaceBookiin. Tuli sellanen kaimäkisitkukaikkimuutki-fiilis =)

Oon töissä. Ihan pihalla. En tiedä oikeestaan mitä tässä pitäis tehdä. Jotain laskuja tossa roikkuu pari, enkä tiedä mitä niille pitäis tapahtua. Sihteeri oli kyllä jättäny ohjeet "jos juttu etenee". Tiedä siitä sitte. Odottelen. Ja odottelen, et joku ehtis kertoo, mitä muutoksia mun pitää tohon yhteen dokkariin tehdä. Sen pitäis olla valmis keskiviikkona, koska se pitää saada liitteeks sopimukseen, joka pitää olla toimitettuna asiakkaalle keskiviikkona klo 14 mennessä. Ja sain uhkauksen, et saatan joutuu lähtee viemään sitä sopparia bussilla Helsinkiin, kun "eihän se nyt enää postissa ehdi". Aika tun kiva.

Tänään ois kai aikalailla kaikenlaista. Entisen luokakkaverin tuparit nyt tärkeimpänä iltamenona. Vielä on lahja hakematta, mutta onneks on kuitenkin jo hyvä idis! Koira täytyy vielä "mummolaan" (eli äidille) hoitoon siks aikaa, kun ollaan poissa. En tiedä yhtään, miten se reagoi rakettien paukkeeseen enkä viitsi sitä ottaa tupareihin mukaankaan, kun siellä on kuitenkin paljon ihmisiä ja meteliä ja kaiken kukkuraks ainakin kaks muuta, isompaa koiraa. Se reppana sais sydänkohtauksen siellä.

Oli muuten kiva joululoma. Riittävän rentouttava. Ja tääkin viikko on sit vähän lyhyt, niin kyl täs taas ehkä pystyy motivoitumaan. EHKÄ.

Tuntuu hullulta, ku tääki vuosi on jo lopussa. Aika vaan menee nopeesti. Toisaalta mulla on nyt tässä parina viime vuonna ollu kyllä tekemistä varmaan enemmän ku koskaan. Kai silleen se aika tuntuu kuluvanki, ku ei juur ehdi hengähtää. Nyt sais aika kulua hiukan hitaamminkin, kun on kaikki asiat niin onnellisesti. Haluisin ehtii nauttimaan kaikesta oikein kunnolla. Kuulin kyl huhuu, et ois jotain yllätyksen tapasta luvassa <3

Emmää tiä. Mulla piti olla enemmänki asiaa, mut ei se nyt vaan tuu.

Jaajuu, oommä sormuksii suunnitellu =)

Ostin PMMP:n levyn Puuhevonen. Se on ihana.

Oi, toivoisinpa, että oisin puuuuuhevonen!

Lirularuloru moni turha poru ratkiriidaksi muuttuu,
löpölöpölöpö se on ihan höpö, joka leikistä suuttuuuu...

~~~*~~~

Sen mustan kissan päivät on aidot kissan päivät
sen mustan kissan posket jo ovat säämiskää
Ja musta kissa tähti on television
sen tango kansainvälinen ja kaunis on

Hei tanssi kissa tango, tango, tango
Nyt mustan kissan tanssi sen ikioma on
Soi mustan kissan tango, tango, tango
se Japanista lensi tänne meillekin

<3
=)

Elämäni kamalin automatka.

Lähin aamulla isän kans Kokkolaan kattomaan/hakemaan uutta autoa. Tultiin kahdella autolla takas tossa pimeydessä ja myrskyssä. Ei muuten niin väliä, mut ku vanha bemari seilaa vähän liikaa ja tuntu, ettei se pysy tiellä yhtään. Kova tuuli heilutti vielä lisää. Puristin rattia nelisen tuntia rystyset valkosina ja kauhusta jäykkänä. Minä, joka tykkään ajaa autoa!!!!! Olispa ollu oma Fiat alla, sen kans olis ollu kivempaa.

Kyl se uus bemari silti oli iha komja. Ajoin porukoilta P:lle sillä ja kyl kelpas. Vaik se oliki automaatti.

Menipä kummalliseks itkeskelemiseks koko jouluaatto. Varmaan johtu kyllä suurimmaks osaks kovasta väsymyksestä. En ehtiny enkä oikeen ees raaskinu nukkua kunnon päiväunia päivällä ja kyllä sen sit huomas... viime yönä en nukkunu kunnolla yhtään, torkkumisyritykset lentokentällä oli yhtä tyhjän kanssa ja kotimatkalla Helsingistä Poriin nukahdin muutamaan otteeseen, mutten sillonkaan kunnolla nukkunu. Eli oon nukkunu aamulla n. 2 tuntia. Jotenkin alko painaa. Ja se yhdistettynä jouluaattoon ja mun ja P:n väliseen keskusteluun... Tuloksena itkeskelin pitkin päivää millon mistäkin asiasta. Tippa tuli linssiin telkkariohjelmista, joululauluista, keskusteluista ja sit päälimmäisenä P tietysti pyöri mielessä. Mul on sitä ihan kammottava ikävä, eikä me olla oltu erossa ku iltapäivästä asti. Soiteltiin vielä tossa illalla ja itkee tihrustin tietysti koko puhelun ajan, vaikka koitin koota itteni.

Mä luulen, et on parempi vaan nyt mennä rauhassa nukkumaan ja nukkua mahdollisimman myöhään. Huomenna on ohjelmassa sukulointia, mutta mun ainaki pitäis ehtiä nukkumaan helposti johonkin yhteentoista asti. Alkaa olla nyt päässä sellanen olo, et on liian väsyny.

Kirjotan joululahjasaldon myöhemmässä jaksossa, nyt en jaksa.

Me lähettiin P:n kanssa lauantaiaamuna puol kahdeksan aikaan ajamaan Helsinkiin. Koira jäi ihan rauhallisena isän ja äidin luo hoitoon. Tuntu jotenkin epätodelliselta koko matka, mut oli se hienoa. Mun siskoahan me mentiin kentältä hakemaan, mut saatiin kuitenki viettää mukava ja erilainen, yhteinen viikonloppu. Kierreltiin kaupungilla ja käytiin syömässä, kun päästiin perille. Hotelliin mentiin myöhemmin iltapäivällä, kun alko olla jo väsynyt olo ja jalkoja pakotti.

Klaus K oli sitten hie-no. Uskomattoman hieno. Meillä oli ihan perushuone, mutta kyllä sielläkin olis ihan ilokseen ollut neljän seinän sisällä pari päivää. Ihana iso, pehmeä parisänky ja jättimäinen suihku. Meille tarjottiin siellä kuohuviiniä ja me tunnettiin olomme niin mukavaks. Otettiin päiväunet heti, kun päästiin huoneeseen. Myöhemmin illalla käytiin syömässä ravintola Toscaninissa, ja ruoka oli kerrassaan mainiota. Istuttiin sellasessa kahden hengen pöydässä, pideltiin toisiamme kädestä ja oltiin rakastuneita. Ruuan jälkeen me molemmat nukahdettiin melko vaivattomasti =)

Sunnuntaina nukuttiin vähän pidempään ja mentiin aamiaiselle vasta kymmenen jälkeen. Ehkä paras hotelliaamiainen ikinä! Ei ollu mitään perusmunakokkelia tai nakkeja ja lihapullia. Siellä oli juustoja, kalaa, lihaa, hedelmiä, myslejä, leipää, kuivattuja hedelmiä, vihanneksia, hilloja, kakkuja ja... kaikkee! Söin riisipuuroa mansikkasopan kera, leipää, juustoja, vihanneksia, munarullaa, kalaa, hedelmiä (ananasta ja melonia), sienisalaattia... kaikkea piti maistaa vähän. Jälkkäriks me otettiin puoliksi juustokakkupala ja mä otin sen kanssa puol lasillista kuohuviiniä ihan vaan siks, et voin sanoa sit juoneeni aamiaisella kuoharia. Oli se niin luksusta, et oli ihan vaikee ymmärtää. Huone piti luovuttaa yhden aikaan, ni ehdittiin onneks ottaa hyvä ruokalepo ennen lähtöä, se tuli tarpeeseen =) Me lähdettiin sitte kaupungille, käytiin Design-museossa, desing-näyttelyssä, muutamassa design-kaupassa (ostin hienon Hankala-pipon ja siskolle ostettiin narskuva tekolumipallo) ja sit kierreltiin ihan kaikenlaisia putiikkeja aikamme, kunnes tuli nälkä ja päädyttiin Amarilloon syömään joskus seitsemän aikaan.

Sit äiti soitti ja sano, että on huonoja uutisia. Olin melkein varma, et eläimille on sattunu jotain, mut ei. Siskon lento oli peruutettu. Lontoossa oli niin paha sumu, että 120 lentoa oli peruutettu tai myöhässä. Me ensin luultiin, että saadaan lähtee keskenämme takas Poriin, mutta hetki siinä sitten asioita selvitettiin ja saatiin tieto, että sisko pääsee korvaavalle lennolle, jonka senkin lähtö kyllä oli hiukan vaakalaudalla. Me mietittiin, että odotetaanko vai lähdetäänkö kotiin ja isä lähtee puolestaan Helsinkiin, kuten se ite ehdotti, mutta päätettiin sitten odottaa, kun sitä varten me Helsingissä alunperin oltiin. Ja alkuperäsen suunnitelman mukaan siskon piti olla Suomessa klo 23:30, mutta kaiken sählingin seurauksena se pääsikin tänne vasta 04:20. Me istuttiin P:n kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä jostain iltakymmenestä asti. Luettiin Don Rosan Roope Ankan Elämä ja teot 2:sta, jonka ostin Stokkalta ja sit P osti jonkun muun sarjiskirjan, jota luettiin myös. Sit höpöteltiin, käytiin kahvilassa ja yritettiin jopa nukkua. P sai nukutuks jonkun verran, ainakin kuorsauksesta päätellen. Mä sain äidiltä tasasin väliajoin viestiä, joten ei oikeen uni ehtiny tulla silmään. Joka kerta, kun sain väännettyä itteni suht mukavaan asentoon ja olon lämpimäks siinä kovalla penkillä, ja kun ehti tulla sellanen olo, et nyt vois nukahtaa niin eikö puhelin sit piipannu. Onneks aika kuitenki kulu suht äkkiä ja päästiin viiden aikaan lähtemään Poriin takas. Mä yritin sinnikkäästi pysyy matkalla hereillä ja pitää P:lle seuraa, mut en onnistunu ihan täydellisesti ja kerran sit piti pysätä tien viereen hetkeks, kun P:tä alko niin väsyttää. Porissa oltiin joskus kahdeksan aikoihin.

Me päästiin nukkumaan yhdeksän tietämissä. Yhdeltätoista piti sit jo herätä kattomaan Lumiukkoa, jouluhan ei tuu ilman sitä =) Kyl me siitä onneks virkistyttiin ja päästiin liikekannalle. P toi mut tänne ja se sano matkalla mulle niin ihanan asian, et ratkesin itkemään ja nytkin vähän väliä mietin sitä asiaa ja silmät vettyy heti. Se oli kyllä ihan tavallinen asia, mut olin siitä niin otettu. Ei maailmas oo olemassa ketään niin ihanaa ihmistä. Me ollaan niin onnellisia. Ja mä oon kamala itkupilli =)

Me avataan meidän paketit vasta huomenna illalla, kun P tulee vanhempiensa luota takas Poriin. Mul on sille monta pakettia ja odotan niin kovin, et päästään yhdessä istuksimaan sohvalle ja availemaan paketteja ja olemaan ihanasti.

Nyt olis vielä tiedossa joulusauna ja kuusen koristelu. Hassua, kun on nää jouluaaton rutiinit heittäny tällä kerralla ihan häränpyllyä, mut toimii tää näinkin. Pääasia, et sisko pääsi kotiin ehjänä ja tarpeeks ajoissa ja eläimet oli pärjäilly äidin ja isän hoidossa ja me saatiin P:n kans rentoutua pari päivää niin ihanasti. Elämä on ihanaa <3

Joulua!

Kysyin pomolta onko sillä mitään hajua asiakkaan teknisen ylläpidon yhteystiedoista ja se vaan rupes haistelemaan ilmaa nokka kurtussa. Ei kuulemma oo =)

~*~
~*~*~
~*~*~*~*~*~
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~


Sata hopeatiukua hännässään,
tuhat lumitähden liukua selässään.
Kristallitiara otsallansa,
pakkasen pauketta kavion alla.
Hörähdyksessä taikaa,
hyvää joulun aikaa!


~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
~*~*~*~*~*~
~*~*~
~*~

Toi mulle eilen bonsai-puun tuliaisiks Ikeasta =)