IRC-Galleria

Nyt on ollu niin kaunista, kun on satanu lunta. Parhaillaan ihailen lumisadetta toimiston ikkunasta ja oon jo valmiiks harmistunu, koska ilmatieteen laitos lupas plusasteita torstaista lauantaihin ainakin. P olis halunnu mennä pulkkamäkeen, mut jää nähtäväks riittääkö lumi viikonlopulle.

Aamulla oli jännittäviä hetkiä. Ei me jaksettu nousta vielä seittemän aikaan ja mä sit sain itteni ylös joskus viittä vaille kahdeksan. Just, kun olin nousemassa sängystä, meni sähköt - tsuuup. Umpipimeetä sekä ulkona että sisällä. Siinä sit sytyttelin pari kynttilää, että näen jotain. P tuumas, että voi olla turhaa niitä sytyttää, jos sähköt tulee hetipian takas, mut ei ne sit kyllä tullu. Ne oli yli puol tuntia pois siinä aamutoimien aikaan ja kaikki jäi vielä pimeeks töihin lähtiessä. Ruosniemessä nyt sähköt menee verrattain usein, mutta tää tais olla toinen kerta, ku oli pimeetä pidemmän aikaa. Tossa työmatkalla tarkkailtiin tilannetta ja todettiin, että oli Toejoki myös aika pimeenä, samoin keskustassa Talousmarkka, pääposti ja torin laidalla kaikki talot. Jossain palo satunnaisesti katuvalot, jossain ei niitäkään. Ja tossa töihin tullessa samaan aikaan hissiin tuli eräs nainen, joka sano olevansa Hyvelästä ja että sielläkin oli pimentynyt - luonnollisesti just siinä vaiheessa, kun hän oli tullu suihkusta ja oli hiukset vielä kuivaamatta (oltiin molemmat varustauduttu föönillä ja hiuslakalla, kun mäkään en saanu kotona hiuksia ojennukseen) =) En sitten tiedä, mikä mahtaa olla tilanne tällä hetkellä. Mietittiin, et jos kaukolämpöputkimiehet on kaivurilla osunu johonkin sähköjohtoon, mut tuntus omituiselta, et sähköt olis menny sit kuitenki niin laajalta alueelta. No, en tiä.

Mä oon vihdoinki varma siitä, millaset sormukset itelleni haluan - ainaki toistaseks :D P on varma siitä, että se haluaa uuden auton ja löysikin ilmeisesti yhden varteenotettavan vaihtoehdon. Viimiset naulat arkkuun tais olla ne, et mun isä osti uuden auton ja meidän yks työkaveri oli ostanu joku aika sitten uuden auton ja P pääsi kerran sen kyytiin =) Sit me ollaan varmoja siitä, et me halutaan talo, mut ei oo näkyny vielä sopivaa. On kyllä jännää sen oikeen etsiminen, monta semmosta tavallaan hyvää on ollu, ja siellä esittelyssä on usein sellanen olo, et kyl tästä talon sais, mut sit myöhemmin keksiikin vaan pelkkiä vikoja. Toisaalta ehkä parempi olla liian kriittinen, koska kyllä se sitten täytyy tuntea, kun se talo on just hyvä. Tietty sen pitää olla kuntonsa puolesta myös ookoo, vaikka se yleisesti ottaen muuten olis ihan ihana. Aika kivoja ylläreitä on jostain löytyny kyllä. Ei vedeneristeitä, ilman rakennuslupaa rakennettuja huoneita tms. ja sellasta muuta mukavaa. Eipä silti vielä lannistuta!

Mitäköhä täs vielä olis? Ainii! Käytiin esittelemässä Hekua yhelle P:n kaverille ja samalla saatiin sitä vähän totutettua vieraisiin koiriin. Molemmat vieraat koirat oli kyllä porttien takana, että Heku sai rauhassa ihmetellä tilannetta. Kauhee meteli oli, mutta Heku oli niin urhee! Ajattelin, ettei siitä hommasta tulis mitään, mut kyllä Heku varmaan saa sit pari isoo leikkikaveria, kunhan joskus päästään siihen vaiheeseen, että uskaltaa antaa niiden tutustua toisiinsa ihan oikeesti eikä niin, että on portti välissä. Toi treeni teki Hekulle varmasti hyvää, sen täytyy oppia, ettei kaikki vieraat ja isohkot koirat oo mikään paniikin paikka. Meinattiin viedä se koirapuistoonki sunnuntaina, mut siellä oli isoja koiria muutama niin jätettiin väliin. Kierrettiin se puisto ulkokautta ympäri ja siinä oli Hekulle ihan tarpeeks treeniä. Se oli siinäki silti ihan reipas. Kyl se oppii, se on hieno poika =)

Njaa. Mun tartteis ny taas keksii jotain tekemistä... Tulin töihin, ku pomo pyysi ja nyt sille oli sit tullu joku äkillinen juttu, että sen piti lähtee terveyskeskukseen. Toivottavasti ei oo mitään vakavaa kuitenkaan. Kyl mä joudan täällä odottelemaan. Ja jos se ei pääse tänään tulemaan niin kai mä jotain tekemistä keksin. Ja jos en, lähen sit vaikka aikasemmin kotiin.

Jaaha. Se ois sit kevätlukukausi alkanu koulussa. Jeppajee.

Oi ja voi. Työmotivaatio on taas kateissa, kun väsyttää niin hirmuisesti.

Eilinen työmatka kyllä on sapettanu kaikista eniten koko tänä aikana, kun oon ollu täs virmas töissä. Kun maanantaina oli tosiaan puhetta siitä, että saatan joutua lähtemään Helsinkiin, se latisti hiukan bilefiiliksiä. Onneks oli niin kivat uuden vuoden kekkerit, että se harmistus unohtu kokonaan sillon illalla. Oltiin P:n kanssa Harjavallassa mun entisen SAMKin luokkakaverin ja sen miehen luona tupareissa/uv-juhlissa. P:kin viihty ihan mukavasti, vaikka se on ehkä kasvanu kotibileiästä jo ohi =) Se leikki koirien kanssa ja sit me käytiin ahkerasti kattomassa ilotulituksia pihalla (oli siis aina klo 20 raketit, klo 21 raketit jne). Mä join vähän booliakin.

Me lähdettiin kotiin silleen, että kerittiin rannassa näkemään vielä loput ilotulitukset. Hassua, että niinkin hyvät pileet kuitenkin päätty nyyhkytykseen! Sanoin kaverille, että me lähdetään ja siinä sit halattiin, että oli kiva nähdä ja nähdään useemmin ja sitä rataa. Kaveri sano P:lle, et se on hieno mies ja oli mukava tavata ja halas myös sitä. Sit se syöksy taas mun kaulaan ja sano, et se on onnellinen mun puolesta ja luonnollisesti siinä vaiheessa me alettiin molemmat parkumaan (ja siis kukaan kaveri ei oo mulle vielä sanonu noin!!). P oli vähän siinä, et älkää ny neidit hyvät, ei tää oo surullista :D Ei se ollutkaan, mut jotenkin se tyttö on vaan sellanen mun ihminen (siis niinku Greyn Anatomiassa Christina sano, että "Meredith is my person"). Ja tykkään siitä. Ja sit siitä voi tulla mun kaaso, kun meen naimisiin =)) Onneks me nähdään loppiaisena yksissä mätsäreissä. Siitä pitää alottaa sellanen perinne, et tavataan vähän useemmin, ku kerran tai kaks vuodessa. Hekuki vois ystävystyy niiden koirien kanssa. Ehkä =)

1.1.2008 alotettiin nukkumalla piiiiiiiiiiitkään. Ja sit käytiin mummolassa, kun mummolla oli synttärit. Sillä aikaa mun pomo oli soittanu mulle ja laittanu sitten perään viestin, että soita, kun ehdit. Kello oli jotain seittemän sitten ja hänellä oli sitä asiaa, että mun pitäis puol yhdeksän bussilla lähtee seuraavana aamuna viemään niitä tarjouksia Helsinkiin. Kiva. Se oli tienny sen jo maanantaina varmaks, muttei tietenkään voinu mulle sanoa, vaan piti sitten vapaapäivänä illalla soittaa ja ilmottaa asiasta. Ketutti ihan hiukan, meni koko loppuilta pilalle. Mä ymmärrän, et sellanen ihminen sinne lähtee, jolla ei oo mitään akuuttia työtehtävää meneillään, mutta arvostaisin, jos ilmotettas sillon, kun asia jo tiedetään eikä ttu vapaapäivänä. Muutenkin vähän pidempi varotusaika olis pop, koska eläimet on sellanen homma, joka saattaa vaikeuttaa pikasta lähtemistä johonkin. Mua kuitenki harmitti sit niin paljon, et rupes ihan itkettää. Pomo puhu mulle niinku 5-vuotiaalle lapselle, kun sanoin, etten yhtään tiedä, missä se paikka on, mihin pitäis mennä jne. Se alko sitten kysellä, et "no kai sä tiedät, mistä Porista lähtee linja-autot"... Olis varmaan pitäny heittäytyy ihan idiootiks ja kysyy, et mikä on linja-auto. Kaiken lisäks se paapatti sitä samaa juttua varmaan puol tuntia. Aamulla se vielä soitti, et oon varmasti onnistunu löytämään ne kirjekuoret ja ne on silleen mulla, ettei ne vaan kastu. Nii ja "onks sulla muuten rahaa maksaa ne bussimatkat, en huomannu eilen kysyä". Juu, tili oli niin pieni, et melko tiukille menee, mut kyl mulla sen verran oli sitte. Ei ees olis ollu, mut P otti mun laskuja maksaakseen, että saan ite vuokrani maksettua.

Ja oli muuten turhauttava reissu. 8:30 bussiin, 12:00 Helsingissä, 12:25 tarjoukset toimitettu ja selvitty Kamppiin syömään, 14:00 taas bussiin ja 18:00 Porissa. Tarjousten toimittamiseen meni aikaa kokonaiset 7 minuuttia. Viis minuuttia kävelin bussipysäkiltä määränpäähän ja 2 minuuttia meni siihen, kun vahtimestari vastaanotti kuoret, leimas ne ja merkkas siihen ajan ja opasti sitten mut taksille. P kyseli päivällä, et olisko jotain, mitä tykkäisin syödä/tehdä/tms. ku tuun takas ja sovittiin, että haetaan pizzat ja pari siideriä. Ja sit se odotti mua ruusun kans pysäkillä <3

Täytyyki muuten heti kirjottaa se matkalasku, että saan rahani pois. Tuli melkein satasen lovi lompakkoon, ku bussit makso yhteensä n. 70 euroa ja sit ajelin vielä 10 eurolla taksilla. Pomo lupas käsitellä sen silleen, ettei tarvii ens tiliin odottaa.

Kivintä, et tänään on vielä ratsastustuntiki. Viime viikolla jäi väliin, ku oltiin siellä Kokkolassa. Jospa sais vielä kokeilla sitä Kössiä, kun se oli niin symppis polle! Ja Pipoaki ajattelin mennä moikkaamaan vaikka perjantaina. Ja sunnuntaina. Jos ehtis vaikka käpyttelylenkille.

Käppäillä on muuten porilaista! Se oli siinä Kyl se o tälläi! -kirjassa. Luin sitä Tapaninpäivänä mummolassa, ku tuffa oli saanu sellasen lahjaks. Siinä kirjassa oli myös puljata, pikatie, klunssi ja hia =) Mun täytyy varmaan ostaa se kirja itelleki, se oli hauska. Siellä oli monta sellasta sanaa, jotka oli tuttuja, mut niissä oli ylimääräsiä kirjaimia alussa. Esim. lompsa oli plompsa. En oo koskaan kuullu siitä tollasta versioo, mut plompsa oli kyl aika paljon lompsaa hauskempi! Sit tuli sellanen fiilis, et kaikista rakkaimmat sanat, joita siitä kirjasta löysin, oli paiju ja lymmy. Tuffa aina puhu niistä, kun oltiin siskon kans pieniä =)

Olipa kiva Helsingin reissu. Mä satuilen tänne lisää kunhan oon ehtiny juomaan aamukahvit ja syömään aamupalan. Kauhee nälkä.

Ei Heku tykänny raketeista. Kun pauke kuulu riittävän läheltä, se meni ihan hirveeseen paniikkiin. Onneks se oli kuitenki hoidossa ollu ihan rauhallinen ja nukkunu äidin sylissä melkein koko ajan =)

Ja meil oli kivaa kekkereis ja noin niinku muutenki <3

Kirjauduin vihdoinki FaceBookiin. Tuli sellanen kaimäkisitkukaikkimuutki-fiilis =)

Oon töissä. Ihan pihalla. En tiedä oikeestaan mitä tässä pitäis tehdä. Jotain laskuja tossa roikkuu pari, enkä tiedä mitä niille pitäis tapahtua. Sihteeri oli kyllä jättäny ohjeet "jos juttu etenee". Tiedä siitä sitte. Odottelen. Ja odottelen, et joku ehtis kertoo, mitä muutoksia mun pitää tohon yhteen dokkariin tehdä. Sen pitäis olla valmis keskiviikkona, koska se pitää saada liitteeks sopimukseen, joka pitää olla toimitettuna asiakkaalle keskiviikkona klo 14 mennessä. Ja sain uhkauksen, et saatan joutuu lähtee viemään sitä sopparia bussilla Helsinkiin, kun "eihän se nyt enää postissa ehdi". Aika tun kiva.

Tänään ois kai aikalailla kaikenlaista. Entisen luokakkaverin tuparit nyt tärkeimpänä iltamenona. Vielä on lahja hakematta, mutta onneks on kuitenkin jo hyvä idis! Koira täytyy vielä "mummolaan" (eli äidille) hoitoon siks aikaa, kun ollaan poissa. En tiedä yhtään, miten se reagoi rakettien paukkeeseen enkä viitsi sitä ottaa tupareihin mukaankaan, kun siellä on kuitenkin paljon ihmisiä ja meteliä ja kaiken kukkuraks ainakin kaks muuta, isompaa koiraa. Se reppana sais sydänkohtauksen siellä.

Oli muuten kiva joululoma. Riittävän rentouttava. Ja tääkin viikko on sit vähän lyhyt, niin kyl täs taas ehkä pystyy motivoitumaan. EHKÄ.

Tuntuu hullulta, ku tääki vuosi on jo lopussa. Aika vaan menee nopeesti. Toisaalta mulla on nyt tässä parina viime vuonna ollu kyllä tekemistä varmaan enemmän ku koskaan. Kai silleen se aika tuntuu kuluvanki, ku ei juur ehdi hengähtää. Nyt sais aika kulua hiukan hitaamminkin, kun on kaikki asiat niin onnellisesti. Haluisin ehtii nauttimaan kaikesta oikein kunnolla. Kuulin kyl huhuu, et ois jotain yllätyksen tapasta luvassa <3

Emmää tiä. Mulla piti olla enemmänki asiaa, mut ei se nyt vaan tuu.

Jaajuu, oommä sormuksii suunnitellu =)

Ostin PMMP:n levyn Puuhevonen. Se on ihana.

Oi, toivoisinpa, että oisin puuuuuhevonen!

Lirularuloru moni turha poru ratkiriidaksi muuttuu,
löpölöpölöpö se on ihan höpö, joka leikistä suuttuuuu...

~~~*~~~

Sen mustan kissan päivät on aidot kissan päivät
sen mustan kissan posket jo ovat säämiskää
Ja musta kissa tähti on television
sen tango kansainvälinen ja kaunis on

Hei tanssi kissa tango, tango, tango
Nyt mustan kissan tanssi sen ikioma on
Soi mustan kissan tango, tango, tango
se Japanista lensi tänne meillekin

<3
=)

Elämäni kamalin automatka.

Lähin aamulla isän kans Kokkolaan kattomaan/hakemaan uutta autoa. Tultiin kahdella autolla takas tossa pimeydessä ja myrskyssä. Ei muuten niin väliä, mut ku vanha bemari seilaa vähän liikaa ja tuntu, ettei se pysy tiellä yhtään. Kova tuuli heilutti vielä lisää. Puristin rattia nelisen tuntia rystyset valkosina ja kauhusta jäykkänä. Minä, joka tykkään ajaa autoa!!!!! Olispa ollu oma Fiat alla, sen kans olis ollu kivempaa.

Kyl se uus bemari silti oli iha komja. Ajoin porukoilta P:lle sillä ja kyl kelpas. Vaik se oliki automaatti.

Menipä kummalliseks itkeskelemiseks koko jouluaatto. Varmaan johtu kyllä suurimmaks osaks kovasta väsymyksestä. En ehtiny enkä oikeen ees raaskinu nukkua kunnon päiväunia päivällä ja kyllä sen sit huomas... viime yönä en nukkunu kunnolla yhtään, torkkumisyritykset lentokentällä oli yhtä tyhjän kanssa ja kotimatkalla Helsingistä Poriin nukahdin muutamaan otteeseen, mutten sillonkaan kunnolla nukkunu. Eli oon nukkunu aamulla n. 2 tuntia. Jotenkin alko painaa. Ja se yhdistettynä jouluaattoon ja mun ja P:n väliseen keskusteluun... Tuloksena itkeskelin pitkin päivää millon mistäkin asiasta. Tippa tuli linssiin telkkariohjelmista, joululauluista, keskusteluista ja sit päälimmäisenä P tietysti pyöri mielessä. Mul on sitä ihan kammottava ikävä, eikä me olla oltu erossa ku iltapäivästä asti. Soiteltiin vielä tossa illalla ja itkee tihrustin tietysti koko puhelun ajan, vaikka koitin koota itteni.

Mä luulen, et on parempi vaan nyt mennä rauhassa nukkumaan ja nukkua mahdollisimman myöhään. Huomenna on ohjelmassa sukulointia, mutta mun ainaki pitäis ehtiä nukkumaan helposti johonkin yhteentoista asti. Alkaa olla nyt päässä sellanen olo, et on liian väsyny.

Kirjotan joululahjasaldon myöhemmässä jaksossa, nyt en jaksa.

Me lähettiin P:n kanssa lauantaiaamuna puol kahdeksan aikaan ajamaan Helsinkiin. Koira jäi ihan rauhallisena isän ja äidin luo hoitoon. Tuntu jotenkin epätodelliselta koko matka, mut oli se hienoa. Mun siskoahan me mentiin kentältä hakemaan, mut saatiin kuitenki viettää mukava ja erilainen, yhteinen viikonloppu. Kierreltiin kaupungilla ja käytiin syömässä, kun päästiin perille. Hotelliin mentiin myöhemmin iltapäivällä, kun alko olla jo väsynyt olo ja jalkoja pakotti.

Klaus K oli sitten hie-no. Uskomattoman hieno. Meillä oli ihan perushuone, mutta kyllä sielläkin olis ihan ilokseen ollut neljän seinän sisällä pari päivää. Ihana iso, pehmeä parisänky ja jättimäinen suihku. Meille tarjottiin siellä kuohuviiniä ja me tunnettiin olomme niin mukavaks. Otettiin päiväunet heti, kun päästiin huoneeseen. Myöhemmin illalla käytiin syömässä ravintola Toscaninissa, ja ruoka oli kerrassaan mainiota. Istuttiin sellasessa kahden hengen pöydässä, pideltiin toisiamme kädestä ja oltiin rakastuneita. Ruuan jälkeen me molemmat nukahdettiin melko vaivattomasti =)

Sunnuntaina nukuttiin vähän pidempään ja mentiin aamiaiselle vasta kymmenen jälkeen. Ehkä paras hotelliaamiainen ikinä! Ei ollu mitään perusmunakokkelia tai nakkeja ja lihapullia. Siellä oli juustoja, kalaa, lihaa, hedelmiä, myslejä, leipää, kuivattuja hedelmiä, vihanneksia, hilloja, kakkuja ja... kaikkee! Söin riisipuuroa mansikkasopan kera, leipää, juustoja, vihanneksia, munarullaa, kalaa, hedelmiä (ananasta ja melonia), sienisalaattia... kaikkea piti maistaa vähän. Jälkkäriks me otettiin puoliksi juustokakkupala ja mä otin sen kanssa puol lasillista kuohuviiniä ihan vaan siks, et voin sanoa sit juoneeni aamiaisella kuoharia. Oli se niin luksusta, et oli ihan vaikee ymmärtää. Huone piti luovuttaa yhden aikaan, ni ehdittiin onneks ottaa hyvä ruokalepo ennen lähtöä, se tuli tarpeeseen =) Me lähdettiin sitte kaupungille, käytiin Design-museossa, desing-näyttelyssä, muutamassa design-kaupassa (ostin hienon Hankala-pipon ja siskolle ostettiin narskuva tekolumipallo) ja sit kierreltiin ihan kaikenlaisia putiikkeja aikamme, kunnes tuli nälkä ja päädyttiin Amarilloon syömään joskus seitsemän aikaan.

Sit äiti soitti ja sano, että on huonoja uutisia. Olin melkein varma, et eläimille on sattunu jotain, mut ei. Siskon lento oli peruutettu. Lontoossa oli niin paha sumu, että 120 lentoa oli peruutettu tai myöhässä. Me ensin luultiin, että saadaan lähtee keskenämme takas Poriin, mutta hetki siinä sitten asioita selvitettiin ja saatiin tieto, että sisko pääsee korvaavalle lennolle, jonka senkin lähtö kyllä oli hiukan vaakalaudalla. Me mietittiin, että odotetaanko vai lähdetäänkö kotiin ja isä lähtee puolestaan Helsinkiin, kuten se ite ehdotti, mutta päätettiin sitten odottaa, kun sitä varten me Helsingissä alunperin oltiin. Ja alkuperäsen suunnitelman mukaan siskon piti olla Suomessa klo 23:30, mutta kaiken sählingin seurauksena se pääsikin tänne vasta 04:20. Me istuttiin P:n kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä jostain iltakymmenestä asti. Luettiin Don Rosan Roope Ankan Elämä ja teot 2:sta, jonka ostin Stokkalta ja sit P osti jonkun muun sarjiskirjan, jota luettiin myös. Sit höpöteltiin, käytiin kahvilassa ja yritettiin jopa nukkua. P sai nukutuks jonkun verran, ainakin kuorsauksesta päätellen. Mä sain äidiltä tasasin väliajoin viestiä, joten ei oikeen uni ehtiny tulla silmään. Joka kerta, kun sain väännettyä itteni suht mukavaan asentoon ja olon lämpimäks siinä kovalla penkillä, ja kun ehti tulla sellanen olo, et nyt vois nukahtaa niin eikö puhelin sit piipannu. Onneks aika kuitenki kulu suht äkkiä ja päästiin viiden aikaan lähtemään Poriin takas. Mä yritin sinnikkäästi pysyy matkalla hereillä ja pitää P:lle seuraa, mut en onnistunu ihan täydellisesti ja kerran sit piti pysätä tien viereen hetkeks, kun P:tä alko niin väsyttää. Porissa oltiin joskus kahdeksan aikoihin.

Me päästiin nukkumaan yhdeksän tietämissä. Yhdeltätoista piti sit jo herätä kattomaan Lumiukkoa, jouluhan ei tuu ilman sitä =) Kyl me siitä onneks virkistyttiin ja päästiin liikekannalle. P toi mut tänne ja se sano matkalla mulle niin ihanan asian, et ratkesin itkemään ja nytkin vähän väliä mietin sitä asiaa ja silmät vettyy heti. Se oli kyllä ihan tavallinen asia, mut olin siitä niin otettu. Ei maailmas oo olemassa ketään niin ihanaa ihmistä. Me ollaan niin onnellisia. Ja mä oon kamala itkupilli =)

Me avataan meidän paketit vasta huomenna illalla, kun P tulee vanhempiensa luota takas Poriin. Mul on sille monta pakettia ja odotan niin kovin, et päästään yhdessä istuksimaan sohvalle ja availemaan paketteja ja olemaan ihanasti.

Nyt olis vielä tiedossa joulusauna ja kuusen koristelu. Hassua, kun on nää jouluaaton rutiinit heittäny tällä kerralla ihan häränpyllyä, mut toimii tää näinkin. Pääasia, et sisko pääsi kotiin ehjänä ja tarpeeks ajoissa ja eläimet oli pärjäilly äidin ja isän hoidossa ja me saatiin P:n kans rentoutua pari päivää niin ihanasti. Elämä on ihanaa <3

Joulua!