IRC-Galleria

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/persoonallisuustesti.asp

Kuvaus

sympaattinen, hiljanen tosiasioiden ja yksityiskohtien hallitsija. Hän on kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista ja luonteeltaan vakaa, konservatiivinen, luotettava, tunnollinen ja järjestelmällinen.

Vahvuudet

- Sydämellinen
- Kärsivällinen
- Vaatimaton
- Vastuuntuntoinen
- Huolehtiva, omistautuva
- Tarkkaavainen
- Sovinnollinen

Kehittämiskohteet

- tunnollisuus ja järjestelmällisyys ovat hyveitä, mutta tee aloitteita ja kyseenalaista useammin
- muiden hyvinvointi on tärkeää, mutta huolehdi myös henkilökohtaisista tarpeistasi
- älä takerru yksityiskohtiin, ole avoin kokonaiskuvalle
- arvosi ja tunteesi ovat sinulle tärkeät, mutta etsi objektiivista näkökulmaa
- seesteisyys on arvo sinänsä, mutta hyväksy konfliktien arvo

Tyypilliset ammatit Suomessa:

1. Ravintola- tai suurtaloustyöntekijä
2. Pappi tai muu seurakunnan työntekijä
3. Muu toimistotyöntekijä
4. Myynti- tai vientisihteeri
5. Taideteollisuuden työntekijä
6. Sihteeri
7. Muu työntekijä
8. Sosiaalialan erityisasiantuntija
9. Lääkäri
10. Sairaanhoitaja
11. Asiakaspalvelutyöntekijä
12. Opettaja peruskoulussa tai lukiossa
13. Tietotekniikan erityisasiantuntija
14. Kirjastonhoitaja tai informaatikko
15. Koneistaja tms.

---

Sija Osuma% Nimi
1. 71.07 Kaitsija
2. 70.19 Huoltaja
3. 62.74 Auttaja
4. 62.33 Tarkastaja
5. 61.87 Lobbari
6. 61.45 Järjestelijä
7. 58.41 Maailmanparantaja
8. 57.53 Tutori
9. 54.00 Junailija
10. 53.13 Promoottori
11. 50.09 Sovittelija
12. 49.67 Yksinäinen suunnitelija
13. 49.21 Katalysaattori
14. 48.79 Pomoilija
15. 41.35 Vetäytynyt pohdiskelija
16. 40.47 Innovaattori

Lukitsin itseni ulos, ku tuuli iski oven kiinni. Olin menossa hakee puhelinta autosta.

No. Ei ole vara-avainta missään, kun ei olla muistettu viedä. Soitin äidille, isälle ja P:n vanhemmille (varmistelin, että eihän me olla toimitettu vara-avainta niille), ja lopulta sitten lukkosepälle, kun ei muu auttanu. P:täkin yritin kiinni, mut se oli jo lentokoneessa matkalla Norjaan, eli tietysti se oli sammuttanu puhelimen.

Puolen tunnin odottelun jälkeen lukkoseppä tuli ja päästi mut sisälle, laitto uuden lukon ja laskutti 200 euroo.

Työkaverin sisko oli voittanu 1,1 miljoonaa euroa lotossa. Ei huono. Veti porukan kyl aika hiljaseks palaverissa äsken :D

MAANANTAI, PERKELE. Ei kiinnosta yhtään. Väsyttää ja vituttaa lähinnä. Tultiin vasta ysiks töihin. Ärsyttää. Pitää olla viiteen täällä.

Oltiin eilen kirkossa kuulemassa kuulutukset. Siellä sattu olemaan oikein messu. Tulipahan käytyä ehtoollisella ekan kerran ripille pääsyn jälkeen. Muuten koko touhu oli ihan jees, mutta yhtäkään laulettua virttä en tuntenu ja papilla oli todella raskas tyyli puhua. Sillä oli hyvä ääni ja se puhu selkeesti, mutta se oli jotain ihan ihmeellistä henkäilyä. Niinku se olis ollu joku terapeutti tai jotain. Äitiki sano, et se kuulosti ihan joltain sururyhmän vetäjältä :D

Plärgh. Pari päivää taas järjestelyt seisoo, kun P lähtee Norjaan.

Ja tänään on viiminen ilmottautumispäivä. 12 henkilöä ei ole ilmottanu mitään.

Nyt on niin älyttömän ihana ilma, että lähdetään koiran kanssa oikee rauhallisesti maleksimaan tonne ulos ja nautitaan keväästä :)

Toivottavasti sulholla on lysti päivä!

Tänään puin jalkaan farkut, joita en oo käyttäny liki puoleentoista vuoteen sen takia, että ne on ollu liian pienet. Nyt mahtuu! Vieläkin on vähän varaa laihtua, mut kehtaanpa kuitenki käyttää näitä nyt. Vähän oon onnellinen :))))

Eilinen ratsastustuntiki meni ihan hienosti, vaikka sitä etukäteen jännäsinkin. Nyt on alla taas sellanen polle, jonka kanssa en yleensä jostain syystä tuu lainkaan juttuun. Onneks suju, jäi hyvä mieli. Ratsastettiin sitä paitsi ulkona, ekan kerran tänä keväänä. Siihen kentälle tuulee aina, mut oli silti aika miellyttävää ratsastella siinä auringonpaisteessa. Ja tilaakin oli paremmin ku maneesissa.

Äsken oli yhteispalaveri töissä. Pomo piirsi fläppitaululle diagrammin stressitasoista. Tasot olivat kiva, normaali, stressi ja paska. Kyllä, paska. Meidän pitäis pystyä tekemään töitä jossain normaaliolotilan ja stressin välimaastossa, niin työteho ja tuottavuus pysyy hyvinä. Joskus varmaan käydään siellä paskatasollakin, mutta pieninä pätkinä se vaan antaa boostin työn tehokkuuteen. Nyt kun firma kasvaa ja kehittyy kovalla vauhdilla, asiakkaita tulee ja työtä on enemmän ku tarpeeksi, niin on vaara, että jos meidän työntekoa ei ohjata kunnolla, nousee stressi sinne paskatasolle. Ja pysyy siellä. Se taas ei ole kenellekään hyödyksi. Pomo vaan painotti, että jos alkaa alkaa ahdistaa, niin hänelle pitää kertoa, et nyt ollaan paskatasolla, ja se vituttaa. Sit on hyvät mahdollisuudet saada tilanne tasattua, tehtävät purettua ja homma rullaamaan eteenpäin. Oli ihan hyvä käydä tällasiaki asioita läpi. Siitäkin huolimatta, et mä en oo ikinä töissä kokenu vaikeeks kertoo, että stressaa liikaa. Yks asia, mikä tässä nyt jännittää, on matkustus. Kaikki täällä joutuu tulevaisuudessa matkustamaan jonkin verran, muutenkin kuin Suomen sisällä. Pomo sano, että pyritään järjestämään matkustelut sen mukaan, mitä tuntemuksia reissaaminen kussakin herättää. Että jos jollekin se matkustaminen aiheuttaa aina stressin lisääntymistä sinne paskatasolle asti, niin ehkä ei oo syytä pistää sitä ihmistä reissaamaan harvase päivä. Mä katson lukeutuvani ihmisiin, joita matkustaminen stressaa ihan tajuttomasti. Toivottavasti mua ei pakoteta ihan joka paikkaan. Ulkomaille yksin lähteminen olis suurinpiirtein kamalinta, mitä vois tapahtua.

Pitäispä pari sertifikaattiakin suorittaa. Kesäkekkerit toukokuun lopulla. Ei mikkää kiireinen ens kuu tulossa *pyörtyil*

Nyt pikapikaa lounasta!

Töissä on ihan omituista hulinaa nyt. Kaikki juoksee pää kolmantena jalkana ympäriinsä, kauhee kiire ja aina vaan pahenee. Onneks huomenna on perjantai niin sit taas katkee tää vouhotus. Ja parin viikon päästä tulee eka kesäjannu helpottamaan tilannetta :D

Mä lupauduin pyykkäämään P:n vaatteita tossa viikonloppuna, kun sillä on lauantaina MENOJA (hihhiiii :D) ja se ei ite millään ehdi. Sunnuntainaki on vaikka mitä ohjelmaa. Käydään kirkossa ja syömässä, mummulaanki pitäis ehtii. Ja maanantaina P lähtee pariks päiväks Norjaan työreissulle. Et pitäs olla vaatteet niinq pestynä. P:llä oli jo kauhee stressi niistä vaatteista. Eikä ny tartte ajatella, et mä en koskaan muuten pyykkää P:n vaatteita ja et tää on joku erikoistilanne :D Meillä pyykkää se, joka tarvii puhtaita vaatteita tai joka sattuu olemaan sopivasti hollilla. Mut nyt mä tosiaan sanoin, että kertoo vaan mitä pitää pestä ni mä hoidan.

Eilen oli kaunis ilma. Päästin kissat heti ulos, ku pääsin töistä kotiin. Kissalapsi oli ihan onnessaan, se meni piehtaroimaan. Ja sit mä kyselin, et onks hänellä kivaa - "miu". Hän puski tarhan seinää ja mä rapsutin sitä nenästä sieltä verkon välistä :) Elvis kiipes ylätasanteelle tutkimaan maisemia.

Kohta on muuten jo vappu! Koko kevät on menny ihan sairaan nopeesti. Toisaalta se on tosi kiva, oon odottanu lämmintäki jo vaikka miten kauan. Ja nyt kuumottelee ihan sairaasti päästä rullaluistelemaan! Kunhan joku ilta on sellanen, et on sopivasti aikaa ja hyvä keli niin ihan taatusti otan P:n mukaan ja lähden rullailemaan. Meiltä pääsee nii hyvin sinne Noormarkun risteykseen asti.

24.

Huomenna tulee uus vaatekaappi. Vanha purettiin pois lauantaina. On ollu kyl melko pihi talonrakentaja, kun kaapin alta puuttui parketti ja yläosan takaa tietysti paljastui reikä katossa. Ei tollasilla toki väliä ole, jos kuvittelee, että mitään ei koskaan pureta ja vaihdeta, mut joo. No, onneks on varastossa muutamia ylijäämäpaloja parkettia, että saadaan hiukan paikattua. Meidän kaappi tulee nimitäin ilman sokkelia, eli ei sitä voi sellasen kuopan päälle laittaa... Saa nähdä, millasiin toimenpiteisiin katon kanssa pitää ryhtyä.

Päivät vähenee. Nyt on taas astetta konkreettisempaa tämä avioituminen. Kirkkoharjotukset sai tosiaan tajuamaan, että me ite siinä alttarilla seisotaan, ihan oikeesti. Ja siinä kyllä tunsi ihminen itsensä aika pieneksi... ja toisaalta tosi seesteiseksi. Siinä käytiin lyhyesti läpi koko toimitus ja voin sanoo, et liikutti. Äiti oli mukana, paikkaamassa kaasoa, sen suuntaan en voinu kattoo ollenkaan. Isä istu yleisönä penkissä. Onneks ei tarvii ku suoriutua kirkon ovilta alttarille, niin pappi ohjaa siitä eteenpäin. Ei haittaa, vaikka unohtais koko maailman.

Häämarssimista pitäis vielä harjotella, että oltais edes joten kuten samassa tahdissa. P ei nimittäin löytäny tahtia meidän sisääntulomarssista lainkaan... et ehkä se vaatii hiukan treenausta :D Lainataan levy kirjastosta, et voidaan marssia ympäri olohuonetta sitten iltasin, kun ei oo parempaakaan tekemistä.

Tänään on tiedossa kissanruokaostoksia ja ulkoilua.

Oltii lounaalla, ravintolassa. P oli syöny ja mulla oli annoksesta jäljellä kaksi melonilohkoa, toista söin (sormin) ja toinen oli vielä lautasella. Tarjoilija tuli ja vei lautasen nokan alta, vaikka mulla oli vielä syöminen kesken. Just ja just ehdin napata sen viimisen melonipalan siitä. Wtf? En jaksanu avautua. Miten ne veitset ja haarukat pitäis siihen lautaselle levitellä, et tarjoilija näkis ruokailun olevan vielä kesken - siitä huolimatta, että lautanen näyttää suht tyhjältä?

Nyt, kun ollaan viime aikoina käyty suht usein ulkona syömässä, on huomannu eron ravintolan ja ravintolan välillä. Kyllä se on niin, että oikeesti hyvän ravintolan tunnistaa siitä, että ihmiset saa syödä rauhassa ruokansa loppuun. Jos tarjoilija näkee, että asiakas ottaa vielä lautaselta jotain, ei niitä lautasia kuulu siivota pois, vaan ne tullaan hakemaan hetken päästä. Ja ihan kiva olis, että kaikilta viedään lautaset pois yhtä aikaa. Niitäki on nähty, et toisella on vielä ruokailu kesken, toinen on jo syönyt ja sen lautanen viedään pöydästä. Ei kovinkaan kohteliasta, ja aina tulee fiilis, että on jotenkin kiire. No. Toi nyt oli vaan pientä, mutta hetken kyllä ärsytti.

Jos nyt jotain ravintelia tässä kehaisisin, niin Gallea, ehdottomasti. Ja Sahaa myös.