IRC-Galleria

"Määräajan säilytettävän asiakirjan säilytysajan päättymisajankohta määräytyy säilytysajan laskentaperusteen mukaan. Organisaation tehtävänä on määritellä määräajan säilytettävien asiakirjatietojensa säilytysarvo ja hävittää ne asiakirjatiedot, joiden säilytysaika on päättynyt."

*krooh pyyyh*

Ehkä mielenkiintosinta ikinä lukee jostain asiakirjojen pitkäaikaissäilytyksistä ja säilytysajan päättymisistä!

Mut muuten on ollu hiano päivä! Siitäkin huolimatta, että äitiyspolilla mulla meinas palaa käpy, kun oli kaikki maailman ajat ihan törkeesti myöhässä. Viime kerralla aattelin, että jopas kestää, kun odoteltiin 20min. Tänään odoteltiin n. 50min ennen ku päästiin tutkimushuoneeseen. Taitaa silti olla enempi sääntö kuin poikkeus toi, että ajat ei pidä...

Eikä siinä odottelussa muuten niin mitään, mutta kun ihmiset nyt kesken oman työpäivänsä tulee vastaanotolle, niin ärsyttäähän se, että vajaa 30min kestävän tutkimuksen takia istut ja odotat siellä paikan päällä yhteensä tunnin ja vartin. Meidät nimittäin pyydettiin välillä jalottelemaan n. 10 minuutiks ja sillä välin ehti vielä tulla joku päivystyspotilas väliin ja sit odoteltiin vähän lisää. Mut toisaalta, jos tulee päivystyspotilas, niin toki se menee muiden edelle.

Vaik olihan toi odottelu ttietty aika pieni siitä, että nähtiin kaiken olevan kunnossa :)

Taas on maanantai. Siis TAAS. Lavvantaina olikin sit koko päivä täynnä ohjelmaa, kun päivällä piti poiketa ruokakaupassa ja ostamas lapsilleki vähä sapuskaa. Sit mä kävin istumas siel Lu-SaRin johtokunnan kokukses pari tuntii. Illemmalla tehtii ruokaa ja kaveriki kävi kylässä. Oli melko kuitti fiilis illalla.

Eilen oli alunperin tarkotus lähtee Yyteriin ulkoilee, mutta sit P haluski Ruosniemeen vielä laskemaan, ku siel oli kauden viiminen päivä. Mä läksin koiran kans sit vaan tavalliselle lenkille. Käveltiin vajaa tunti semmosta ihan perusvauhtii ja lenkki oli mukava, mitä ny räntää tuiskas silmiin ja vähän oli märkää. Lenkin jälkeen pitiki sit kylvettää koko koira ja siinä sit pesuhuoneessa kyykkiessä sain selkäni taas niin jumiin, et en meinannu koko loppuiltana päästä kulkee mihinkään.

Yön nukuin aivan tajuttoman huonosti, kun kaikki liikkuminen sattu. Jalat puutu. Kyljellään nukkuessa lonkat on alkanu särkee. Tarvisin varmaa jonkun tukityynyn jalkojeni väliin. Tänään könkkäsin töihin sit niinku mummo konsanaan. Hatuttaa, kun ei pääse normaalisti liikkumaan.

Joo ja sit lauantaina, ku menin sinne kokoukseen ni seisoskelin yhen osallistujan kans siinä ulkona odottelemassa muita. Sanoin, et onpa kiva päästä vähän nuuskii hevosen hajua pitkästä aikaa. Sit tää henkilö kävi taputtamaan mun mahaa ja leperteli sille jotain! Siis wtf :D Mun ilme oli varmaan niin näkemisen arvonen.

Mua puri pieni käsityökärpänen. Mulla on ollu jotain vanhoja jämälankoja kaapissa iät ja ajat ja ne on jotenki alkanu tylsistyttää. Ja niitä on ollu liian vähän minkään isomman projektin neulomiseen. Eilen sitten kävin hakee Lavikosta uusia lankoja ja pyöröpuikot peiton neulontaa varten. Vähän ehkä hakusessa tälleen taas pitkän tauon jälkeen kaikki, mutta onneks valitsin helpon työn eikä oo kiire tehdä :) Pari kertaa piti purkaa ja alkaa alusta, kun ei näyttänyt ihan siltä kuin olin suunnitellu, mut kyl se siit! Oli sitä paitsi ihan kiva istuskella sohvalla ja puuhastella jotain muuta ku tuijottaa telkkarii. Kissalastakin kiinnosti lankakerä, erityisesti, kun kerroin, et ei sitä saa pidellä.

P tuli eilen kotiin <3 Ja se toi mulle kuulemma OnePiece -haalarin tuliaisiks Oslosta! Se vaan tuli niin myöhään, et olin jo nukkumas enkä oo vielä päässy edes näkemään koko tuliaista. Pitäs olla kuulemma violetti valkosilla vetskareilla ja kuvioinnilla.

Mä oon nii onnellinen, et tänään on perjantai. Oon tosi väsyny. Mut sit hoksasin, et huomenna on Luoteis-Satakunnan Ratsastajien johtokunnan kokous ja mun tarttis mennä sinne. Onneks se on vasta myöhemmin iltapäivällä, niin ei tartte heti aamupalan jälkeen alkaa säntäilee mihinkään. Ja ens viikonloppu onki pidennetty, kun on pässiäine, ihan kiva, et saa vähä lepuuttaa taas :)

Töihin oli tullu kesälomalistatki nyt. Mä en tiedä yhtään, miten sumplin mun loma-asiani.

Mun pää saattaa poksahtaa hetkenä minä hyvänsä. Mä oon niin kyllästyny näiden huoltokutsujen hoitamiseen.

Mulla on ongelma, jossa Word kaatuu yhden lisäosan takia. Oon toimittanut logit tarkastettavaksi jo kahteen kertaan, kun on pyydetty. Nyt ne mokomat ei vaan usko, että Word on kaatunut logien talteenottohetkellä, koska logeissa ei lue asiasta mitään. No ei varmaan, kun on ihan eri järjestelmän logit kyseessä. HUOH. Ja taas pitäis ne @!#$ samat logit lähettää.

Ja näpertää jotain rekisteriä. Yritin kysyä, että miten se rekisterin käpistely eroaa siitä, että disabloin/enabloin sitä lisäosaa suoraan Wordin asetuksista. En saanut muuta vastausta, kuin että "koita nyt vaan siellä rekisterissä". En oikein tiedä missä järjestyksessä mitäkin asioita pitäis edes tehdä. Aaarrghh.

Kaikista oudointa on se, että oon tähän lisäosaa käyttävään järjestelmään kirjautuneena ja Word ei tiedä siitä mitään, kysyy vaan joka kerta, että haluanko kirjautua kyseiseen järjestelmään. Jostain hiton kehitysosastolta tuli vaan kommentti, että "tämän login mukaan tuo järjestelmä ei ole käynnissä ja sisäänkirjautuminen on epäonnistunut". Mutta kun ei ole! Oon tuonkin asian selittänyt jo ainakin kolmesti, että kirjaudun siihen järjestelmään sisään, koska muuten se hiton lisäosa ei ainakaan voi toimia. Mutta silti Word luulee, etten oo kirjautuneena siihen. Voi @!#$, että menee hermot.

Kai mä nyt alan taas jankkaamaan sitä samaa asiaa ja keräämään niitä iänikusia logeja, joissa ei lue halaistua sanaa siitä Wordin kaatumisesta... RKELEEEEEE!!!

Sinne se taas lähti eilen. Norjaan. Työmatkalle. Ja tulee torstai-iltana myöhään takas. Onneks toi reissuputki katkee tän jälkeen ees hetkeks! Jos ehtis viettää vähän aikaa rauhassa kahdestaankin.

Mun selkä on vieläki vähä heikos hapessa, mut on se parempi ku viime viikolla. Perjantain lepo teki ihan hyvää, mut sit lauantaina se asioilla juokseminen taas vähän sekotti systeemiä ja selkä kärsi siitä ostosmaratonista. Kyl niin turhautti etsii jotain nättiä mekkoa mummon 80-vuotisjuhliin, kun kaikki oli väärän mallisia! Onneks lopulta löyty yks ihan kiva trikoomekko, vaikka se vartalonmyötänen olikin. Sellanen ei alunperin ollu hakusessa, mut piti tyytyä, että oli edes jotain päällepantavaa, kun ei farkuis oikein voinu mennä.

Istuin eilen illalla tietokoneella ja kissalapsi tuli seuraks. Se napotti siinä näytön vieressä ja tutki korvat höröllä näytöllä tapahtuvia juttuja. Pari kertaa se yritti pyydystää kursoria, mut muuten tyyty vaan seurailemaan. Hän oli aika hellyyttävä :)

Just äsken sain purettua matkareppuni ja koiran kerhokassin. Aattelin tulla nyt kotiin, kun mun on huomenna aamulla lähdettävä asioille. Pääsen vähän helpommalla, kun ei tarvii tätä "muuttoa" tehdä sit samaan syssyyn.

Tänään en ollu töissä lainkaan. Tiistaina illalla alko selkä jumittaa ja kun keskiviikkona yritin sitä helpottaa pilateksella ja venyttelyllä, se paheni vaan enkä oikein päässy kulkemaan kunnolla. Olin sinnikkäästi torstain töissä, kun aamulla selkä oli suht siedettävä, mut se oli niiiiin virhe. Ois pitäny lepuuttaa sitä vaan se päivä, kun yön aikana oli helpottanu niin paljon. Tänään aamulla se oli pal-jon pahempi ku eilen. Meni sit kyljellään maatessa about koko päivä.

Huomenna on silti pakko lähtee asioille, ku oon koko viikon sitäki lykänny. Et toivottavasti selkävaivasena selviydyn siitä hengis. Täytyy varmaan maanantaina varailla aikaa työterveyteen, jos tää ei nyt viikonlopun aikana helpota. Kun ei oikein särkylääkkeetkään auta.

Tuli sitten heti eilen lumivyöryuutisia Norjasta, ihan läheltä sitä paikkaa, missä matkalaisetkin on. Aika synkkää. P:kin laittoi iltasella viestiä, että hengissä ollaan. Mä olinkin uutispimennossa koko illan, kun töistä lähin suoraan tervehtimään kissoja ja sitten kaverin luona käymään. Toi vyöry oli silti sattunut kai sellasella alueella, mikä on erityisen vyöryherkkä ja siitä oli Topptur -kirjassakin varoteltu. Ja sen verran vaikee reitti kai, että ei noi meikäläiset sinne olis lähteneetkään. Mut pisti silti jälleen kerran miettimään, että ihan oikeesti siellä voi käydä jotain...

Edellisyön nukuin huonosti muuten vaan ja viime yönä koira valvotti. Se vetäs illalla kauheen annoksen raksuja ja sit sen seurauksena ilmeisesti janotti aika tavalla. Se ei myöskään kakannu koko päivänä ja varmaan vähän maha vaivas. Se ravas yöllä juomassa vähän väliä ja piti mua hereillä. Sit sillä olikin jo pissahätä ja mä siinä kivasti ulkoilmassa piristyin, kun piti ruveta pukee vaatetta päälle ja lähtee lenkille. Kotona ois vaan avannu ulko-oven ja homma ois ollu sillä selvä :) Yks kaveri totes, et vauvakin ois varmaan helpompi.

Tiedä siitä sitten, mutta ei tossa valvomisessa muuta tylsää ole kuin se, että aamulla on kuitenkin pakko lähtee töihin ja saada jotain aikasekski. Jos sais jäädä kotiin päiväks niin fiilis ois vähän eri. Ei varmaan sillä tavalla ottais stressii siitä, että nukkuuko vaiko ei. Mikään ei oo rasittavampaa kuin kattoo yöllä kelloo ja todeta, että noin vähän aikaa nukkua, pakko nukahtaa kohta ja sit yllättäen ei vaan nukahda.

P lähti eilen iltapäivällä Lyngeniin. Toivon vaan, että kukaan ei loukkaa eikä joudu mihinkään lumivyöryihin. Säätila on kai siellä Pohjois-Norjassa ollu vähän sellanen, että vyöryt on herkässä. Tiedän, et kaikki on lumiturvallisuuskurssin käyneitä ja on tarvittavat vyörykamat mukana, mut silti vaan vähän jännittää...

Leivoin eilen rieskaa. Oli sitten helpointa leivottavaa ikinä ja tuli tosi hyvvää! Ehkä vähän paksummaks ois voinu ne rieskat jättää, mutta tietää olla siinä tarkempana sit ens kerralla. Ohjeen bongasin yllättäen Kinuskikissan blogista.

3 kappaletta rieskaa

4 dl kaura-ruishiutaleita (Nalle)
3 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 ½ tl suolaa
6 dl piimää
1 dl öljyä

Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Sekoita joukkoon piimä ja öljy. Anna vetäytyä noin 15 minuuttia.
Jaa taikina kolmeen osaan. Nosta ensimmäinen kolmannes leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle runsaasti ruisjauhoja. Painele kämmenillä tai kauli ohueksi ympyräksi (halkaisija 25-30 cm). Pistele rieskaan reikiä haarukalla. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Tee samaan tapaan kaksi muuta rieskaa.

Lähin eilen äidin ja isän luo "hoitoon" :) Koira oli taas niin onnellinen, kun sai ihan luvan kans nukkuu mun vieressä sängyssä. Ja mulla oli huomattavasti vähemmän orpo olo ku yksin kotona nukkuessa. Töiden jälkeen meen heippaamaan ja ulkoiluttamaan kissoja ja sit pitäis treffata myös yks kaveri.

Toivottavasti jaksan sinnitellä tän päivän hereillä, nukuin nimittäin viime yön niin sikahuonosti. Ensin ei meinannu tulla uni lainkaan, vaikka väsytti. Sitten oli vessahätä, jalat puutuneet, huono asento, koira kuorsasi, isä yski (se nukku olohuoneessa, koska äiti kuorsas liikaa :D), tuli kuuma jne. Yllättäen siinä puol seiskalta ois sit kyllä uni maittanu! Käpyttelin tähän toimistolle ja se onneks virkisti kivasti. 10min raitista ilmaa aamulla tekee kyllä iha hyvää.

Olipas ihana reissu, vaik olin enimmän osan aikaa ihan sikaväsyny :D Kaks kertaa kävin rintees. Maanantaina oli ihan mieletön sää, aurinko paisto ja rinteet oli lähes tyhjät. Kyllä niin kelpas! Käytiin laavulla paistaas makkaraaki. No, se maanantain innokas laskeminen kostautu kyllä sit tiistaina sillä, et joka paikkaa kolotti ja se päivä menikin sit huilaamiseks vajaan tunnin laskemisen jälkeen. Mut tulipahan käytyä kuitenkin :)

Matkat Rukalle ja takas kotiin meni kans ihan kivasti. Lauantaina lähettiin yhdeksän jälkeen aamulla ajelee ja oltiin perillä kaheksan jälkeen illalla. Eilen lähdettiin kympin jälkeen ajaa ja kello tais olla kymmentä yli yheksän, ku ajettiin pihaan.

Kissalapsi oli jotenki levoton ja vähän huonolla tuulella siinä, kun tultiin sisälle, mut pian se siitä sitten rauhottu. Loppuillasta se jo makas mun kyljessä sohvalla :) Elviksellä oli Kauhea Nälkä ja ruuan jälkeen se menikin sit vaan suoraan nukkumaan. Et aika perus :D Koira haetaan kotiin tänään työpäivän jälkeen. Mul on sitäki niin ikävä!

Jotenkin toi Hekun kaipaus korostu vielä entisestään, kun kaveripariskunnan koirat oli siel reissussa mukana. Jotenkin vaan alko kaipaamaan sitä oman koiran läsnäoloa. Vaikka noi kaks oli kyl sellasii töhöpäitä, et kävin kyl miettii, et kestäiskö hermo, jos meil olis kotona sellasii. Vauhtia ja painimista piisas kyllä ihan kyllästymiseen asti ja parina päivänä oli vähän silputtu tavaraa meidän ollessa rinteessä... Ekana päivänä oltiin tuhottu vain nenäliinapaketti, mut toisena päivänä oltiin tehty komiaa pientä hakkelusta kuulakärkikynästä ja yritetty järsiä eräänlainen linkkuveitsi ja sen suojapussi rikki. Siihen linkkariin ei yllättäen silti hampaat ollu pystyny. Sit istu kaks viattoman näköstä koiraneitiä eteisen lattialla, kun mentiin takas: "emmää mut toi toine!" :D

Mul ois kehityskeskustelu tänään töis! Saas nähä kummosii tavotteita tälle vuodelle ny sit asetetaan. Käytin viime viikolla 2h valmistautumiseen, toivottavasti kaikki menee hyvin enkä unohda mainita tärkeitä juttuja :)

Olinpa mä eilen reipas. Oikein yllätyin! Kävin töiden jälkeen heti koiran kans lenkillä ja sit söin välipalaa ja olin melkein varma, et simahdan sohvalle sen jälkeen. Mut ei!

Mulle tuli yhtäkkiä ajatus, että mä paistan lättyjä, kun P on reissussa, et sil ois jotain herkkua sit valmiina, kun se tulee kotiin. Tein taikinan ja jätin sen hetkeks aikaa lepäämään ja sillä välin siistin keittiötä ja pesin vessan \o/ Sit vielä myöhemmin laitoin dippivihanneksii valmiiks ja pesin viinirypäleitä ja muita hedelmiä iltapalaa varten. Hoitelin ja ruokin koiran ja kissat ja sit kello olikin jo kymmenen ja P tuli kotiin :)

Tavallisesti mun illat on menny sitä rataa, että tuun töistä, syön ja oon niin väsyny, etten jaksa liikkua. P on yleensä ulkoiluttanu sit koirankin. Eilen pääsin sit ihan hyvin kuitenki töiden jälkeen liikkeelle, ku otin vaan koiran ovesta ulos saman tien, ku pääsin ite kotiin. Jos olisin siinä välissä ruvennu välipalaa syömään, niin peli ois ollu ihan menetetty.

Eilen oli tosi kaunis ilma ja pidemmänkin kävelylenkin ois voinu tehdä, mutta oli oikeesti niin liukasta, et mä en vaan viittiny kävellä kauheen pitkälle. Sillon on jo nimittäin tosi liukasta, kun koirallakin sutii. Mä koitin kävellä rauhas ja kattoo mihin astun ja silti meinasin vetää lipat säännöllisin väliajoin. Vaikka teitä oli osittain hiekoitettukin. Tuntu kyllä koirakin väsyvän siitä kävelystä, kun se oli niin kauheen rauhallinen koko loppuillan.

Mul on soinu lauantaista asti päässä Emma Salokosken kappale Veden alla. Serkkutyttö laulo sen silloin siellä häissä, kirkossa. Se oli aika vaikuttava esitys.