IRC-Galleria

Sain eilen vihdoin päätettyä muistovärssyn tuffan kukkavihkoon. Mummulle me ei hankittukaan erillistä, vaan pistettiin äidin ja isän kans yhteinen. Nyt kävi jotenkin järkeen, et pistetään meidän perheeltä ihan omat kukat.

Oli vaikee löytää mieluisia muistosanoja, kun en omasta päästäkään mitään sopivaa keksinyt. Monet oli tosi mahtipontisia tai kertoo, miten kova tuska on nyt päättynyt (tai molempia) eikä semmoset musta oikein sopineet tähän tilanteeseen. Halusin jotain sievää ja sopivan lyhyttä. Musta ei oo lukemaan mitään pidempää tekstiä kuitenkaan. P:n kanssa oli vähän erimielisyyttä värssystä, mut kun ei sillä ollu parempaakaan ehdottaa, niin mä valikoin sit sen minkä ekana olin löytäny. Miks yleensäkään piti jatkaa sitä etsimistä, kun yks mieluisa värssy löytyi? No, se on nii sitä.

Tuffan kukkavihkoon kirjotetaan siis "Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan". Huojensi, kun sain ton asian päätökseen, nyt voin ruveta keskittyyn paremmin Nepun synttäreihin.

Tänään alotan leipomalla kakkupohjan. Huomenna teen kesäkurpitsa-purjopiiraan ja sitruunapiiraan sekä täytän kakun. Lauantaina sitten kuorrutan ja koristelen kakun ja teen kookospikkuleipiä. Kakkuun tulee musta kuorrute, johon teen vaaleenpunasen kissan. Ostin eilen kaupasta mustaa pastaväriä silmien ja viiksien ym. piirtämiseen, mutta se purkki jäi kassalinjastolle. Pitää viä käydä ostamassa uus.

Mut kuka tääl siivoo?! Meil on Nepun huone vielä ihan hyrskyn myrskyn tapiseerauksen jäljiltä ja P ei useista kehotuksista huolimatta voi käydä noita joka paikassa lojuvia lehtiään ja pikkutilpehöörejään läpi. Mua niin syö se, et pölyjä pyyhkies vastaan tulee kaiken maailman ruuveja, muttereita, nauloja ja vaikka sun mitä. Sit niit varisee lattioille ja pelkään, et toi pikkuihminen syö niitä vahingos. Sit pitäs pyyhkii kaikkialta pölyt ja imuroida, se ei onneks vie kauaa. Mut kaikki se muu paikkojen järjestely ennen sitä... puuh. Äiti tulee onneks huomenna tänne viihdyttään Nepuu, niin saan leipomukset vähän nopsemmin tehtyä - toivottavasti ainakin.

Mä otin jauhelihan tohon pöydälle vähä lämpeneen, pitäs vielä päättää mitä sapuskaa mä siitä oikein teen. Ehkä pelaan hetken Simssii ennen ruuanlaittoo!

Mä luulin, et Nepun ristiäiset meni mun eläinteninhoajamummon osalta kovinkin mukavasti. Mut ei vissiin. Soitin sille tänään ja kutsuin sen sekä tuffan 1-vuotissynttäreille. Mummu tuumas aika ykskantaan, että ei kyl tiedä "voiko tulla ollenkaan kun ei kestä sitä koiraa". En jaksanu siihen sitte mitään muuta sanoa kuin että tekee niinku parhaaks näkee. Eiku jännittään kuinka käy.

Kissalapsi on taas kipeenä, reppana. Eilen huomasin, et se pitää valkosta korvaansa ihan kenollaan. Se selkeesti tuntu ikävältä ja olikin sit ihan ruvella, kun sitä tarkemmin tutkin. En arvannu tehdä sille oikein mitään, mut heti tänään aamulla sit soitin eläinlääkärille ja kysyin, mitä pitäis tehdä. Oireiden perusteella pyydettiin näytille ja saatiinki aika heti tälle iltapäivälle. Sinne me Nepun kans sit vietiin kissalapsi, lääkärisedän tutkittavaks.

Allergisen ihottuman oireita taas (melko koviakin, tullu ihan yhtäkkiä) ja toinen korva ihan turvoksissa ja tulehtunut, varpaanvälejäki oli hangattu. Lääkäri pisti pitkävaikutteisen antibioottipiikin ja kortisonia ja käski kahden viikon pääst kontrolliin, jos vielä oireilee. Korva oli kuulemma ns. verikorva, eli sinne sisälle on joku verisuoni purkautunu ja se saattaa jopa puhjeta, kun oli niin tulehtunu. Onneks on se antibiootti nyt, niin tilanteen pitäs rauhottuu ja pysyy aisois. Se oli 15min ja 70€, kiitos ja hei. Mut kyl se eläinlääkäri on silti iha huipputyyppi!

Lavvantaina on Nepun 1-vuotisvalokuvaus. Ens viikol pitää tapiseerata ihan hulluna. Ja leipoo! Ja vähän askarrella, koska Nepun huoneeseen pitää saada seinäkoriste!

---

Synnyin vuosi sitten - kauan kauan sitten!
Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt' tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kiloittain.

Hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut
toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.

Isi, äiti yötä monta
valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut,
- oi monet huolet, surut!
Vaan kävelen ja kompastelen
hieman horjun, huojahtelen
sanojakin tavoittelen
ja pian kerron sen:
en enää vauva ole, EN!

Tein Nepulle eilen mehujäätä. Soseutin vaan mansikoita, vadelmia, mangoa, banaania ja sitä ihme ufopersikkaa ja tein erilaisia makuyhdistelmiä. Tänään testattiin ja oli ilmeisesti sen verran hyvää, että pääsi poru, kun jätski loppu.

Synttäreille kaavailen kakkua, johon tulee kissan kuva! Muita tarjottavia en ookaan vielä miettiny.

Aamusti käytii leikkipuistos. Keinuttiin ja istuttiin hiekkalaatikol. Sit lähettiin menee, ku Nepu alko pistelee soraa suuhun... Illemmal käytiin vielä pyöräilemäs puolisen tuntii. Tuol viiletettii Toejoen suunnalla ja vissiin iha kivaa oli! Muu aika onki sit menny siihen, ku mä meen ipanan perässä ja varmistan sitä, ettei se kaadu noustessaan seisomaan. Aika itsevarmasti hän yritti tänään jo seisoo ilman tukeakin, onnea vaan mulle :D

Porukoilla se vaan kriisi jatkuu edelleen enkä oikeen tiijä miten täsä olis. Melkosen paha tilanne ilmeisesti enkä pysty ees arvaileen miten mahtaa päättyä. No, ei voi mitää. Kai se siit jotenki suttaantuu.

Mä meen ny ripustaa pyykkei. Jee.

Kaikkee sitä. Mun vanhemmilla on joku vuosituhannen kriisi ja jouduin eilen toimimaan erotuomarina. Vähän. Siis aivan perseestä! Ei ne saanu muuta kuin kinaa aikaiseksi ja mä en edes tiedä mitä mun aina kiltiksi ajattelemastani isästä oikein nyt olisin mieltä, kun se oli eilen sanonut äidille lähtevänsä menemään ja etsivänsä jonkun toisen. Siis päivä sen jälkeen, kun äidin isä kuoli. Ei jumaliste. Oli pakko sanoo, et ei ollu kovin kohtelias ajankohta tollaselle pikkuselle ilmotusluontoselle asialle.

En haluu asettua kummankaan puolelle, tietenkään. Ja tiedän, että noihin kriiseihinkin aina kahta tarvitaan. Mut mun äiti on sairastanu jo jokusen vuoden eikä mun isältä vaan heru mitään sympatiaa eikä empatiaa. Ihan kuin äidin sairaudet olis sen oma valinta. Toki ymmärrän, et on varmaan raskasta isälläkin, mutta SILTI.

Oon jotenkin ihan hämilläni ja ahdistunu tästä kaikesta. Ja pitäis olla ennemminkin onnellisena järjestelemässä mun pienen tyttöni 1-vuotiskekkereitä!

Jopas on pitäny kiirettä! Ei oo ehtiny mitään blogin kirjottelua harkitakaan. Paitsi NYT.

Puolison kesäloma loppu ja se on ny töissä. Orpoo! Meil oli niin mukavaa keskenämme, et ois helposti menny toinenki kuukausi. Ehdittiin jazzailee, reissailee ja vaikka mitä. Nepukin oli elämänsä ekaa kertaa yökylässä. Siskon ja sen poikaystävän kans ehdittiin viettää kunnolla aikaa toisin kuin viime kesänä. Me oltiin porukalla jazz-konsertissa Arenalla ja sit käytiin Yyterin näkötornilla kiipeemässä (tai no, ne kiipes, P varmisti ja mä vahdin Nepua) ja paisteltiin hillitön kasa vohveleita.

Sit oman perheen kesken käytiin myös Maauimalassa, Nepu pääsi ekaa kertaa "oikeesti uimaan". Hän oli melko intona ja kiljui ja läiskytti koko altaassaoloajan taukoomatta. Lauantaina käytiin Koivuniemen herran MuuMaassa, siellä oli mukavaa. Nepu silitti lehmiä, lampaita, kilejä ja ponia sekä antoi niille leipää mun avustuksella. Hän oli niin onnellinen kaikista eläimistä.

Kaiken kukkuraks Nepu on oppinu nousemaan tukea vasten seisomaan, joten vahtimista riittää. Ja on niin isänsä lapsi kyl, kaikki tekniikan vempeleet ja asiat, missä on jotain nappeja, kiinnostaa. Hän osaa käynnistää jo meidän rikkaimurin ja robotinkin ja eilen hän innoissaan sääteli meidän talon hälytysjärjestelmää :D

No mutta, mahtu ton kaiken kivan sekaan huonojakin uutisia. Tuffa kuoli eilen. Äiti soitti lauantaina, että perjantaina se oli yhtäkkiä mennyt huonoon kuntoon, tajuttomaksi, ja näyttää siltä, että ei siitä varmaan enää herää. Sairaalassa ei sit enää annettukaan muuta kuin kipulääkettä, ei nesteytetty eikä mitään. Eilen iltapäivällä tuli ensin puhelu, että kunto on romahtanut entisestään ja sitten siitä parin tunnin päästä ilmotettiin, että tuffa on nukkunut pois. Mä oon onnellinen siitä, että toi sairaalassaolovaihe ei ollut ton pidempi. Mummu oli silloin sidottuna sinne petiin niin hirveen pitkään. Hyvä mieli jäi siitäkin, että siitä ei oo monta viikkoa, kun kävin tuffaa katsomassa ja Nepukin oli silloin mukana.

Sain just Nepun kummisedältä matkakuvia katottavaks. Mun vavvani on sit semmonen linssilude, et moro :D

Seeemmone seikkailu se oli! Maanantaina isä kyyditsi meidät Hki-Vantaalle ja oltiin yö siinä Hiltonis, koska lento lähti aamulla klo 9. Käytiin yhdessä iltapalalla siinä hotellin ravintolassa ennen ku isä lähti ajelee kotiin ja Nepuli järjesti aika tavalla ohjelmaa siinä puuronsyöntinsä lomassa. Ilostutti siis kanssaruokailijoita riemukkaalla kiljunnalla ja heittelemällä tavaroita pitkin lattioita (ja siis pöydällä olevat tavoitettavissa olevat esineet siirrettiin pois, jolloin tyttö tyynesti ryhtyi riisumaan jalastaan kenkiä ja sukkia heitelläkseen niitä).

Meil oli vähän levoton yö, koska täysin tavoistaan poiketen Nepu heräsi yöllä kahdesti lohduttomaan itkuun. Syytä en voi kuin arvailla. Itseä taas ehkä jännitti tiistaiaamun matkustaminen, joten uni ei tahtonut tulla silmään. Vähän väsytti siinä puol seittemän aikaan aamulla, mut kyllä se siitä sitte lähti aamupalan kautta ihan hyvin menemään. Nepu ei ollut lentokoneella matkustamisesta moksiskaan. Tukholman puolella junassa se sit jo nukkuikin täyttä päätä ja heräili vasta vähän ennen ku oltiin määränpäässä. Nepun kummisetä tulikin vaimonsa kans meitä vastaan.

Tiistaina iltapäivällä otettiin suunnaksi Hagaparken (muuten, n. 30min ajomatkan säteellä Tukholman keskustasta on KYMMENEN linnaa!). Kuikuiltiin hiukan Hagan linnaa. Tais olla väki kotosalla, koska lippu liehui salossa. Sitten käytiin Fjärilshusetissa katsomassa perhosia (jotka lenteli valtoimenaan, ei ehkä mieluisimpii tilanteita meikäläiselle) ja kaloja. Oli siellä pari papukaijaakin. Lisäks istuskeltiin vaan nurtsilla puistossa ja Nepu mönki menemään. Reissu päätyi sit lopulta Södermalmille syömään Texas Long Horniin. Ruoka oli ihan jees, mut palvelu vähän ööh... erikoista.

Keskiviikkona satoi kuin saavista kaataen luvattujen pienten sadekuurojen sijaan. Me käytiin sitten Fotografiskassa katsomassa pari valokuvanäyttelyä ja syömässä lounasta. Sitten ajeltiin Stockholm Quality Outletiin kattelemaan. Nepulle koitin kattoo vaatetta, mut ei löytyny mitään miellyttävää. Itelleni ostin Norrønan hupparin ja sit liikkeestä, jonka nimeä en enää muista, löysin kivat pökät. Ostin fiksuna sovittamatta, onneks ne oli lähestulkoon sopivat! P osti mulle Norrønan t-paidan.

Viking Grace lähtikin sitten kohti Turkua torstaiaamuna klo 7:45 paikallista aikaa. Piti herätä kohtisaikasin... Mutta laivamatka oli muuten ihan mainio. Nepu sai otettua parit kunnon päikkärit hytissä omassa matkasängyssään (rattaissa hän ei niin välittäny tuol reissus nukkua ja olikin sit välillä vähän turhankin väsy), pääsi leikkihuoneeseen leikkimään ja hälle oli muutenkin vähän enempi touhua kuin muina reissupäivinä, koska hänen ei tarvinnu suurinta osaa ajasta istuu rattais.

Laiva oli ihan freesin olonen ja kiva. Paljon viihtysämpi kuin muut Vikingin purkit. Toisaalta ihmekös se, se on paljon uudempikin. Kannella oltas voitu ottaa vaikka arskaa, mutta siellä oli vähän liian villi tuuli siihen hommaan. Tai no, jotkut sitkeet siellä makas kansituoleilla, vaikka meinas tukka lähtee päästä.

Nepu keräs siis kokemuksia oikein urakalla ja kyl meil muutenki oli ihan kivaa! Siel oli myös joku ampumistapaus jossain meidän majapaikan lähellä, poliisihelikopteri pyöri useemman tunnin siinä lähistöllä. Ei siitä sit vissiin kuitenkaan juur mitään selvinny, hylsyjä oli löytyny ja siinä se. Ja me kun siel ikkunas odoteltii jotai suurempaaki jännäriä!

Mun selässä on joku aivan tajuton jumi. Toista päivää, tänään silti jo pahempi ku eilen. Tuol vasemmalla puolella, lapaluun alla. Kattoin itteeni peilistä eile, seisonki ihan vinossa. Oikee olkapää on ihan reilusti vasenta alempana. Kui tyhmält se sit näyttää! Emmä tiä, mut jotai tarttis tehä. Hengittäminenki sattuu.

P tosa naureskeli, et ei oo koskaan ennen yhteenkää lentomatkaa valmistautunu yhtä huolella, ku tohon meidän tiistaiaamun Helsinki-Tukholma -väliin. Kaikki on nii viilattu, että! Nepun osalta hommat selvitetty, varalta yks matkatavara ruumaan maksettu, liput kunnos ja kaikki varmistettu varmaan kolmeen kertaan. Ja me sentää lähetään vast maanantaina. Tänään pitäs jo alotella pakkaamista, ku huomenna kaveripariskunnan mukana lähtee matkasängyn ja rattaiden lisäks myös meidän isompi vaatekassi. Pääsee helpommalla, ku saa lentää pelkät käsimatkatavarat mukana, eikä perilläkää tarvii raijata kauheeta määrää kamaa mukana, ku pitää kulkee mm. junalla sielt terminaalista.

Juoksuokouluki etenee, peräti. Kohta on eka viikko pulkassa. Tänään pitäs vielä yks lenkki käydä, huomenna onki sit ns. vapaapäivä. Eipä näitä alkupään harjotuksia oikein silti lenkeiks voi nimittää, koska ne on tyyliä "kävele 5min, juokse 2-3min". Jaksasin kyl enempiki, mut paree varmaa tehdä ohjeiden mukaan vaan.

Naapurin keltane kissa oli eilen meidän terassin alla. Omat kissat oli ihan tikkana tarhassa, kun ne kuuli ääniä sieltä lautojen alta. Koira oli kans hukassa illalla, ku käytiin tos pihas. Olin saanu Nepun unille ni menin nyppii ja kastelee noi mun kukkaseni, ja vaik pidin koiraa koko aika silmällä, niin se pirulainen katos sillä sekunnilla, ku en just kattonu päi. Naapurin poika oli kaverinsa kans pelannu vähä palloil. Koiraa etsiessäni löysin kolme palloo meidän puolelta autotallin vierestä ja aiemmin illalla nähtiin, ku yks pallo lensi tohon pihlajan läheisyyteen :D Naapurin isäntä tuumas vaan, et ei oo tainnu pojat viittii enää niit palloi hakee. Ei se silti mua haittaa, ei o iso vaiva nakella parii palloo aidan yli oikeeseen osotteeseen.

Mun tarvii ny mennä ripustaa pyykkei. Sit tarttis vähä imurireerata, et pystys moppaa lattiat. Mut ennen ku voi imurireerata, pitäs ton pikkuihmisen herätä.

Mun äiti ja isä oli viikon Liettuas ja Nepu sai tuliaisiks Hello Kitty -huivin. Vaaleenpunasen :D

Hienosti etenee mun juoksukoulu (not). Kello puol kymmenen enkä oo viel ehtiny ekaa lenkkii heittää. Puoliso tuol kaverinsa kans öljyää meidän terassia enkä mä voi/tohdi lähteä menemään ja jättää noita kuulosteleen Nepun itkuhäläriä, kun toi homma tarvis vissiin saada valmiiks asap. Ei mul menis siihen lenkkiin silti, ku vajaa 20min, mut enivei. Kai mä sen viel hetkenkin päästä ehdin.

Nepu vippas tänään päivällä Ice Cream Housella nopeilla käsillään mun tarjottimen vinksalleen niin, että kaffet ja vedet kaatu ja valu toisella puolella pöytää istuvan kaverin päälle. Kiva :)

Kissalapsel onki ollu kriisii kerrakseen tänään, ku ton öljyämisprojektin takia on tarhan ikkuna ollu iltapäiväst asti kii. Ei semmost kissa kestä. Eikä oo kerenny remmin kans pihallekaa oikee, tai kai olis kerinny, mut mul ei riitä vahtimiskapasiteetti sekä innokkaaseen kissaan että lapseen. No mut huomenna kissalapsi pääsee taas tarhailemaan.