IRC-Galleria

Ratsastin eilen 2h peräkkäin. Miten meniki paikat siitä niin jumiin! Teki vikat rappuset tiukkaa tänään aamulla töihin tulles ja alaselkä on aivan juntturassa. Oikeestaan vähän joka paikkaa kolottaa. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu huomenna.

Mä tilasin Zalandolta muutaman lompakon testiin. En malttas orottaa, et ne tulee. Mun vanha lompakko alkaa repsottaa niin kauheesti, et tekee mieli päästää se eläkkeelle :) Oon oikeestaan jo aika pitkään koittanu etsiä sille seuraajaa. En vaan oo varma onks mahdollista löytää jostain yhtä hyvää tilalle. Toi on riittävän suuri, siinä on paljon taskuja ja lokeroita. Löysin sen joskus Mannerlaukun jostain alennusmyynnistä. Se on palvellu hyvi. Ja palvelee jatkossakin, jos en kelpuuta yhtäkään noista kokeiluun tilaamistani lompakoista.

Sit mul on käynnissä projekti Lapselle kurahousut. Osta nyt sitte semmoset, kun koot alkaa jostain 98-senttisistä ja meidän ipanalle on 74-senttisetkin vielä reiluja. Nicky&Nellyyn en haluais enää mennä, kun se tun myyjä haluaa myydä mulle aina vaan HAALAREITA, vaikka yrittäisin ostaa mitä.

"Haluaisin ulkoilupuvun."
"No meil olis näit haalareita, ne on kyllä parhaimmat ulkoiluun."
"Juu, mutta mä haluaisin housut ja takin (syystä, että oli vielä lämpimiä kelejä ja henkselihaalarin/housujen kans ei paahtuis kuoliaaks)."
"Kokeilkaa ny näitä haalareita."
"..."

"Onko teillä fleecepaitoja?"
"Tässä olis tämmösii fleecehaalareita."
"En oikeestaan tarvis haalaria, vaan paita riittäis."
"Sit olis tällasii villahaalareita."
"Pelkkää paitaa kaipaisin kuitenkin."
"Ei oo kuule vielä kaikki syksyn vaatteet tullu, oot vähän turhan aikasin liikkeellä."
"..."

Tekemällä vähemmän saa aikaan enemmän!

Sitä se on meitsiki pakertanu jo jokusen vuoden!

Piti kauheesti olla jotain muka-syvällisempää kirjotettavaa, mut katos näköjään kaikki päästä, kun avasin blogin.

Kattelin tos Espanjan reissun ajaks kissahoitolapaikkoja Porissa. Melkein tarvii sellaseen tukeutuu, kun ollaan yli viikko pois. Koira menee toivon mukaan työkaverille, huomenna pitäis käydä tutustumassa heidän koiranpentuunsa ekan kerran. Ei täs oo, ku pari hassua viikkoa enää ennen matkaa!

Töis on menny ihan jees. Mun työnkuva tulee vähän muuttumaan lähitulevaisuudes ja odotan sitä ihan mielenkiinnolla. Oon tässä vielä niitä vanhoja hommia tehny ja yhdeltä asiakkaalta tulikin jo sähköpostia, että "Sitä on palattu töihin, tervetuloa". Aika liikkistä! Eka firman naisteniltaki ois tiedossa piiiiitkästä aikaa marraskuussa. Kiva juttu sekin.

Emmä tiä. Siis jotain asiaa mulla piti olla, mut en enää muista. Rrrrh. No, senpä takia voin sit kertoo, et Nepu osaa melkein sanoo "kenkä", meidän pihast kaadettii tänään kuusi pois leikkimökin tieltä ja et mä unohdin pistää Nepun lakanat pyykkiin ja mun on mentävä tekeen se NYT.

edit: Nii ja et mä aloin kattoo Netflixistä The Tudorsii tiista-iltana ja aattelin ekan jakson jälkeen, et onpa se kuolettavan tylsä. Mut katoin toistaki jaksoo ja nyt oonki sit koukussa. Vaik mikäpä sitä Jonathan Rhys Meyersia on katelles.

Ja mitä Netflixiin tulee: mua hatuttaa ihan suunnattomasti, kun siellä ei oo (kaikista) sarjoista kokonaisia kausia! Mul on jääny kesken L-koodi (puuttuu 2 kautta), Glee (puuttuu MONTA kautta), Weeds (puuttuu 1 kausi), How I met you mother (puuttuu kaiketi 3 kautta)... ja mitäköhän vielä? En tiä, mut aivan sairaan ärsyttävää.

En kerinny leipoo töihin mitään synttäriviemisiä. Ehkä ens viikol sit. Toisaalt, ei kukaan mitään kyselly tai kaivannu, niin täst vois selvitä ilman kestitsemistäki :D Katotaa ny!

Nepu oli mummin kans askarrellu mulle synttärikortin. Mummi oli leikannu korttiin tulevan paperin ja kirjottanu onnittelut, Nepu oli piirrellyt kasan eri värisiä viivoja kanteen ja vähän sisäpuolelleki :) P osti mulle kaupasta kassillisen hyvyyksiä, siis karkkia lähinnä - ja palan kakkuaki. Koiranvihaajamummu oli lähettäny kukkia ja rahaa.

Se olis sit tän viikon osalta työt pulkas. Ens viikol olis jo kaikkee jännää hommaa. Mut ennen sitä nautiskelen laatuajasta kotona Nepun kans!

Ja oikeestaan tuntu siltä niin kuin en olis koskaan pois ollutkaan! Mitä nyt näyttö, näppis ja hiiri oli lähteneet työpisteeltä kävelemään. Luulin läppärin telakan noudattaneen esimerkkiä, mut se löytykin mun omasta laatikostosta lopulta. No, ei mulla silti ihan typötyhjä se pöytä ollu: siihen oli mua varten jätetty firman mainosvesipullo, pieni ensiapupakkaus ja päivitetty lista työtovereiden puhelinnumeroista :)

Nepuli oli ollu tyytyväisenä mummin hoidossa ja he oli käyny kahdesti leikkipuistossaki. Siel oli toisella kertaa ollu joku samanikänen kaverikin. Mukavaa. Meidän lähistön puistois on aina ihan hiljasta. Tai sit me käydää väärään aikaan.

Olin kotiin saavuttuani aika tehokas. Tein meille huomiseks lounaan valmiiks, siin sivus lämmitin Nepulle sapuskaa. Tiskailin sotkuni, keitin meil nuudeleita jämäkastikkeen kaveriks. Leikitin Nepuu. Sit oliki jo iltapuuron vuoro. Ruokin kissat ja koiral on ruoka tos valmiina odottamas. Puol tuntii sit vein typyn sänkyyn. Hän oli vähän ehkä yliväsyny, kun päivän rytmi oli vähän vaihtunu hiukan aikasemman heräämisen ja ulkoiluvoittoisen aamun takia. Mut nyt on sentää jo meno rauhottunu, enää monitorista ei näy sängynlaitoja ympäri kiertävää apinaa vaan takapuoli pystysä nököttävä pieni tyttö :)

Nyt on läppärikassi konetta vaille valmiina ja Nepun kerhokassi pakattuna aamua varten. Mummilta tuli jo viestiä, että siä odotetaan innolla tyttöä saapuvaksi :)

Tänään koitettiin viettää vähän "erilainen" päivä siks, ku oli mun viiminen lomapäivä. Ja siks, et eilen oli tuffan hautajaiset ja se oli tavallaan aika raskas päivä kuitenkin. Käytiin silakkamarkkinoilla ja illalla cavella, P kiipes ja Nepu konttas villinä ympäri niitä patjoja. Äsken hän aika tyytyväisenä nukahti sänkyynsä, jalat tyynylle.

Silakkamarkkinoilta oltas ostettu vaikka sun mitä, mut ei meil ollu ku 50e käteistä :D Muutama hassu euro jäi jäljelle. Ostettiin Nepulle rasiallinen valtavan kokosia vadelmia. Itelle ostettiin hollantilaista 6-vuotiasta goudaa ja lajitelma jotai makkaroita. Sit pari munkkii. Saaristolaisleipää. Siinä se sit tais ollaki!

Eilen tosiaan saateltiin tuffa viimiselle matkalle. Nepu jakso tosi hyvin, vaikka loppumetreillä vaati jo aika paljon viihdyttämistä, kun ei olis millään malttanu istuu syöttötuolissa paikallaan. Kukkien lasku meni mukavasti, pystyin lukemaan värssyn hyvin, vaikka itku tulikin. Rakastin ihan yli kaiken serkkupoikien musiikkiesityksiä. Toinen soitti kappelissa Adagion poikkihuilulla ja toinen loppumusiikin, jonka nimeä en enää muista, klarinetilla. Vaikken olis edes hautajaisissa kuullessani noi, on vähintään vettyneet silmät taattu. Muistotilaisuudes kuultiin vielä pianolla ja poikkihuilulla esitettynä Niin kaunis on maa, Kehtolaulu ja Rakastan sinua elämä. Avustin äitiä adressien lukemisessa.

En oo ite koskaan ollu mikään innokas virsien laulaja, mut varsinkin hautajaisissa laulan aina ja se jotenki lohduttaa. Näissä hautajaisissa en kauheesti kyllä itkenyt, mitä kyllä ihmettelen, mutta ehkä mun keskittymisestä meni myös iso osa Nepusta huolehtimiseen. Ihanaa oli, et hänkin nautti musiikista ja osas kyllä jonkin verran nuuskia tilannetta, et sopiiko kiljua vai ei. Eikä hän sit kiljunu.

Noak eli Nöpö Ratsastuskoulu Zilpalla!

Maanantaina alkaa työ. Tuntuu niin oudolta. Kiintoisaa nähdä miten pihalla oon ihan kaikesta. Muuten fiilikset on suht hyvät, mutta mua niin kuristaa, et en voi enää joka päivä olla Nepun kans aamusta iltaan ja touhuilla mitä huvittaa. Se on ollu ihan liian kivaa! Vaikka nyt välillä vähän väsyttääkin, ku tyypperöö pitää vahtia joka sekunti. Se on silti nii ihana.

Tänään käytiin 1-vuotisneuvolassa. Mentiin polkupyörällä, ku oli hieno ilma. Kaikki oli mukavasti, Nepu oli kasvanutkin aika paljon. Siel hän sit nyökytteli kaikelle, mitä vastasin terkkarin kysymyksiin. Rokotukset ei yllättäen miellyttäny. Ekasta piikistä viel selvittiin pelkällä kiukkusella rääkäsyllä, mut kahdesta viimisestä sitten paruttiin niin, ettei se harmitus meinannu mennä ohi millään. Hän oli kyl myös aika väsy, koska jostain syystä sisänen kello oli aamulla vähän pielessä ja hän heräs PUOL SEITTEMÄLT. Ihmekös siinä 11 korvilla alko unettaa. Kotimatkalla hän sit nukahtiki pyörän kyytii. Mä ihmettelin, ku oli niin hiljasta siel takana ja kotitiellä kurkkasin, niin siel reppana veti sikeitä pää istuimen käsinojalla retkottaen.

Rokotukset ja väsy tekikin tytöstä aika lyhytpinnasen sit iltapäivällä. Ei oikein päiväunetkaan maittanu kunnolla. Mut oli siis todella harvinaista herkkua, kun sain pitää Nepua sylissä melkein puolisen tuntia tos sohvalla, ku me katottiin Madagaskaria Netflixistä ja hän lepäs siinä samalla. Sama toistu P:n kans tuol Nepun huoneessa, hän lepäs pitkään isin sylis tuolissa kesken leikkien. Ja siis yleensä Nepu ehtii istuun sylissä keskimäärin 10 sekuntia :)

Kissalapsi oli ihana Nepulle tänään. Ei se yleensä mee kovin lähelle, mut tänään se kävi puskemassa ja silitettävänä. Ehkä se tajus, et Nepu kaipaa piristystä. Se oli silti sit vähän liikaa, ku Nepu alkoi kiljahdella riemusta ja heitti parit Duplot kohti kissaa :D Ja yritti perään kovasti sanoa "Pompe" ja "kissa".

Huomenna mennäänki sit ukin kans pankkiin avaamaan Nepulle oma tili. Se on niinku synttärilahja mummilta ja ukilta.

Päivänsankari oli niin reipas. Hän heräs päiväunilta puol tuntii ennen ku vieraita alko saapua. Hän tervehti kaikki ja jakso availla lahjoja ja leikkiä niillä. Sit puhallettiin kakusta kynttilä ja hän sai maistaa kakkua. Ja taas leikittiin ja availtiin pari pakettia. Lahjaks Nepu sai vähän vaatetta ja sit jos jonkinlaista lelua, ja värikynätkin :)

Vieraiden lähdettyä mentiin vielä "pihahommiin" eli järjesteleen soraa, repimään mun kesäkukkia, kiipeilemään terassin portailla ja syömään maahan pudonneita omppuja. Nepu sammui kuin nappia painamalla reilu puol tuntia sitten.

Tarjottavat maistu ja kaikkee oli riittävästi, hiukan jäi joka laatuu yli, mut ei nyt ihan hullusti sentään. Olin tehny siis suolapaloiks kesäkurpitsa-purjopiirasta ja koskenlaskijan juustopaistosta, makeena syömisenä oli täytekakun lisäks sitruunapiirasta ja kermavaahtoa, kookospikkuleipiä (kaikki edellämainitut Kinuskikissan resepteillä) sekä suklaakarkkeja.

Onnellisin olin kyllä siitä täydellisesti onnistuneesta täytekakusta, ja niin oli päivänsankarikin. Hän oli kakun koristeena olleesta kissasta niin mielissään, että hoki monen monta kertaa "khhi, khhhi" <3

Lähetin P:n ja Nepun kävelylle, et saan kuorrutettuu kakun. Sit parit leipomukset oon valmistellu sillai, et ne tarvii vaan tehdä pois.

Siivous on viel vähän vaiheessa, kun puoliso ei eilen lupauksistaan huolimatta voinu alottaa sitä hommaa ajoissa niin ei tullu ihan valmista. Joka kerta sama juttu :D Sit se nurisee, et kui aina pitää siivota kun tulee vieraita. Ei se ny siitä oo kii pelkästään, ei meil oltu siivottu kunnolla ku kaks viikkoo sitte viimeks. Ja onhan se ny aikamoinen urakka imuroida tää kämppä työpäivän jälkee, ku pölytki on suurimmaks osaks pyyhitty valmiiks ja muut paikat kunnossa, juu...

Mul oli eilen äiti apuna, joten sain leivottuu kaks piirakkaa ja täytettyy kakun sekä valmisteltuu pikkuleipii varten kaiken mahdollisen. Olin jo ajois valmis. Illemmalla sit ehdin käydä hakee kissoille uudet pedit, leikin tytön kans, syötin iltapuurot, laitoin häne nukkumaan, viikkasin pyykit, siivosin työhuonetta, järjestin Nepun kirjahyllyn, ruokin eläimet ja... mitä vielä? Nii-i. Ne hommat vaan on sit tehtävä, ku niit o.

Nyt mä ryhdyn askartelee kissakuvaa sokerimassasta, kunhan oon ekana saanu nää aamupala-astiat tästä pois häiritsemästä.