IRC-Galleria

Tein lauantaiaamuna piparitaikinan, jonka suunnittelin leipovani pipareiksi eilen illalla. Nepulla oli vähän raskas päivä, päiväunet oli menny sekasin ja illalla hänel oli pinna aika kireellä ja itkua pukkas vähän kaikesta. No, etsiessäni erästä osoitetta joulukortin lähettämistä varten, löysin työhuoneen kaapista kenkälaatikollisen My Little Ponyja! Itkut loppu niinku seinään, kun laatikko avattiin ja voi pojat, kyl muuten oli hianoo leikkii poneilla.

Mä siinä sitte kattelin jo vähän ajan mittaan nuhruuntuneita poneja ja niiden sotkusia harjoja ja häntiä. Ja aattelin, että kai mä vähän kampaan niitä, et on Nepun kivempi leikkiä. Mut sit lopulta päädyin ihan ahkerasti letittään ponien hännät ja harjat. Tuli kuulkaa ranskalaista lettii, kalanruotoo ja nelisäikeistä lettii. Tuli pieni hinku haalii vanhat Barbiet jostain porukoiden varaston perukoilta, et vois niidenki hiukset letittää nyt, kun kerran osaan!

Mut jos ne pipparit leipois sitte tänään. Aattelin tehdä kissoja, tähtiä, enkeleitä, sydämiä, possuja ja kuusia. Jospa loppuviikosta sais parit laatikot tehtyy pakkaseen ja limput leivottua niin olis kiva. Lahjat on viä ostamatta, mut mikäs kiire täsä o... Tänä vuonna on niin olemattomat joulufiiliksetkin, et jää perinteiset joulusuklaat tms. tekemättä. Vien koristellut piparit sitte vaan mummulaan ja muutamalle muulleki sukulaiselle.

Olihan reissu. Harmittaa aivan sikana, että oltiin Nepun kans kipeinä suurin osa ajasta. Kelit olis ollu niin mahtavat pulkkamäkeä ja muuta vastaavaa ajatellen, mut eipä sitten voitu kauheesti ulkoilla, kun Nepu oli lenssusena aika väsynyt. Ja niin olin mäkin. Kirsikkana kakun päällä heräsin perjantaiaamuna sit ihan järkyttävään hartian/yläselän jumiin enkä meinannut päästä sängystä ylös. Piti siinä pari kyyneltä tirauttaa, kun yritin äheltää itseäni pystyyn. Ei auttanu Voltaren eikä 1500mg Panadolia, enkä ollu edes ottanu niitä tukevampia lääkkeitäni mukaan, kun ajattelin, ettei mulle mitää jumeja tule. Sit saatiin onneks puhelinresepti ja puoliso lähti Kuusamoon apteekkiin. Hohhoijaa.

No, pääsin kuitenkin suksille perjantai-iltana ja lauantaina aamulla. Nepu pääsi "pulkkamäkeen" kans perjantaina ja lauantaina, muina päivinä vaan vedin häntä pulkas ja käytiin vähän leikkipuistossa. Lauantai-iltana pulkalla laskemisen jälkeen hän marssi ympyrää siinä Rukan kävelykylän jäädytetyllä lammella, kävi tutkimassa frisbeegolf-koreja ja söi lunta. Oli ilmeisen hauskaa. Säät oli tosiaan kivat, mutta aika tuulista oli kuitenkin. Lämpötila oli siinä -10 asteen molemmin puolin ja luntakin satoi jonkun verran.

Matkat suju ihan kivasti. Kotoa lähtiessä tosin oli tilanteita ja oltiin sitte reilulla tunnilla myöhässä aikataulusta, kun vuokrabussin sivuovi oli jäässä eikä auennut. Piti sitte pakata takaluukun kautta sekä ihmiset että kamat. Kierrettiin Käyttöauton kautta eikä sielläkään voitu asialle oikein mitään tehdä. Lähdettiin vaan ajaan ja toivottiin, et se ovi sitte aukee jossain kohtaa, kun auto on lämmenny enemmän. Vaasassa sit aukes. Olis ollu tosi lystiä purkaa kahdeksan ihmisen kamat sieltä takakontista, et oltais päästy autosta ulos ja taas takas sisään.

Kissat oli onnellisia, kun tultiin kotiin. Vaik Nepun innokkuus kyllä vähän ärsytti niitä eka, jännä! Koira haetaan kotiin tänään töiden jälkeen. Saas nähdä pitääks tiukentaa laihista :D

Yritin tehdä reissus jouluostoksia, mut ei löytyny mitään kivaa lahjaks kelpaavaa tavaraa. Asteessa oli valikoima vähän jotenki entistä huonompi eikä Riipiseltäkään löytyny oikein mitään. Nepulle ostettiin Hello Kitty -Buffi. Pahvi oli hienompi kuin itse huivi. Mä ostin pipon, jota oon pitkään himoinnut ja Kari Traan pitkäpunttiset välihousut ulkoiluun, kun nykyset Odlot on jääny ratsastuskäyttöön. Olisin ostanu toisen Kari Traan fleecekaulurin itelleni, mut niitä ei enää ollu myynnissä.

Mun Kari Traa -pakettiki tuli Norjasta vihdoin. Piti tehdä tullaus netissä. Oli seki homma! Piti jonottaa hetken aikaa puhelimessa, että sain tullinimikkeen heijastinliiville, kun yllättäen sitä ei löytyny yleisimpien tavaroiden joukosta. Täti puhelimessa kyseli, että onko se miesten vai naisten liivi ja onko se jotain muuta materiaalia kuin neulosta (siis sellaista kuin mitä t-paidat yms. yleensä on) ja millasta materiaalia se sit on, onko ohutta vai paksua materiaalia ja mihin käyttöön tarkotettu. Oli vähän vaikee sanoo tarkemmin tosta materiaalista, ku en oo tuotetta saanu pidellä käsissä eikä nettisivulla puhuta asiasta mitään... T-paidoille löyty nimikkeet helposti. Tulipahan ny sekin sitte kokeiltua, että sieltä kaupasta tilaaminen sujuu ihan jees. Että jos jotain vaatetta joskus tarvii eikä Suomesta saa. No eihän täält juur muuta saakaan kuin niitä urheiluvaatteita.

Kiva reissu muuten, mutta mä oon matkapäivästä lähtien flunssassa ja Nepu tuli kipeeks päivää myöhemmin. On jääny pulkkakin ja laskemiset aika minimiin. On täs vielä pari päivää aikaa, mutta harmittaa silti...

Ollaan me Nepun kans silti joka aamu käyty pieni lenkki pulkalla ja lisäks leikkipuistossa, ettei oo tarvinnu "istua" kaikkia päiviä sisällä.

Askartelisin itelleni korutelineen. On alkanu jotenki kyllästyttää, kun rakas pieni tyttöni tonkii kaikki mun rihkamakorut joka päivä vessan kaapista pitkin lattioita. Se on kyllä hellyyttävää, kun hän myös sovittelee niitä (mistä lie oppinut?). Mutta silti mua vähän joskus rasittaa kerätä ja selvitellä niitä solmuja. Toki jättäsin Nepulle muutaman korun jemmaan kaappiin, mutta sais suurimman osan siististi riippumaan johonkin. Mun kaulakoruista suurin osa on varsin pitkiä, joten ne tahtoo sotkeutua rasiassakin.

Nepu muuten kävelee. Vähän haparoivasti, mutta nyt se melkein mieluummin silti jo tepastelee menemään konttaamisen sijaan. Kohta se varmaan jo juokseeki, sit vasta kiirettä pitää.

Eih! Mä just tajusin, että kohta eletään joulukuuta. Eka viikko menee reissun päällä, joten tänä vuonna teen näköjään kortit jälleen viime tipassa. Olin vielä suunnitellu, et voitais Nepun kans yhdessä vähän askarrella, mutta se saattaa olla niin aikaa vievää puuhaa, et ans kattoo ny.

Muutama helpohko idea olis takataskussa kyllä, mutta kun kortteja tulee tehtäväks se n. 25 kipaletta, niin kuluuhan siihen aikaa joka tapauksessa. Ehkä mä Rukan reissun jälkeen sitten askartelen illat ja Nepun päiväuniajat :)

Koira joutu ny laihiksel. Se on pikkusen taas keränny massaa. Ei paljoo kylkiluut tunnu :D Katotaa, jos täst jokusen viikon vähän pihistelis ruuan suhteen. Ei tee pidemmän päälle nivelillekään hyvää, jos kauheesti kerää painoo.

Rukan ajaks Heku toki menee hoitoon ja siel se varmaan taas syö niinku pieni possu, ettei vaan jää ilman. Mut ehkei se viikossa saa ittees ihan kauheeks palleroks ahmittua, vaik täs ennen reissuu ehtis vähän hoikistuakin jo.

Oltiin tänään kyläs tos "naapuris", missä Heku oli hoidossa Espanjan reissun ajan. Siel oli yheksän virkaveljee ja -sisarta. Oli melkonen vilinä ja vilske ja suorastaan korvia huumaava meteli. Heku nautti kavereista ja touhusta kauheesti ja ihastu yhteen Puuma-nimiseen tyttökoiraan. Siel oli hauskannimiset koirat koolla. Kingi, Tico, Madeleine, Nasta, Livia, Puuma, Sylvi, Luca ja Lenni. Kaikki ihan eri näkösiä ja kokosia, vaikka olivat samaa rotua. Tai no, yks oli eri rotuu, mutta saman tyyline. Heku näytti niiden kaikkien rinnalla kauheelta mörssäriltä mikä tuntuu aika oudolta ajatukselta sinänsä.

Kävin tänään myös kynsihuollos. Jätin Nepun P:n kans aamupalalle ja leikkeihin. Tääl oli koko kämppä räjähtäny sen parin poissaolotunnin aikana ja lapsel oli puettu housutki väärin päin päälle. Miten seki on mahdollista, mä en tajuu: lappu takana, taskut edessä. Ei voi mennä väärin! Sitä paitsi tääl oli niin siistii (tai ehkä niin siistii ku ny täs kaaokses voi olla) P:n työmatkan aikana, et olin ihan onnessani. Siis tasot tyhjänä tavaroista, puolpitoset vaatteet aisoissa, keittiö siisti jne. Tilanne levis käsii siinä kohtaa, ku P tuli kotii ja nyt, jos sen jättää ton lapsen kans kaksin, ni tääl on niinku pyörremyrskyn jäljiltä ja mitään siistimisii ei kuulemma oo pystyny tekee. Okei! Tiedän kyl, et Nepu on semmonen pieni tasmanian tuholainen ku se oikein pääsee vauhtiin, mut mikä siin on, et aikuinen noudattaa esimerkkiä?!

http://areena.yle.fi/tv/2086970

3:07 -->

Siel vilahti pari työkaverii, tj ja hupaisaa maisemaa toimistolta :)

You qualified as an IBM SVP Primary Support Provider Professional v1! No jihuu! Oli oikeesti ihan asiallinen opiskelumateriaali, mutta testi niin turha ku olla ja voi. Semmosta nippelitietoa (kuten mitä protokollia käyttäen on mahdollista ladata matskuja Ibarin Enhanced Customer Data Repositoryyn) olis pitäny osata ulkoa hirveesti, vaikka ei semmosilla tiedoilla oikein mitään tee. Siis ne saa selville koska tahansa jostain myöhemmin.

Enempi olis voinu keskittyä vaikka asiakaskommunikaatioin parhaisiin käytäntöihin, mutta siitä aiheesta oli katsottu järkeväks laittaa tasan kaks kysymystä: yksi liittyen vihaisen asiakkaan kanssa keskustelemiseen ja toinen siihen, miten on suotavaa ottaa asiakkaaseen yhteyttä mikäli on huonoja uutisia kerrottavana. No mut se on Ibari. Tulipahan sertti suoritettua.

Rukan reissu lähestyy suorastaan uhkaavaa vauhtia. Tänä vuonna ajateltiin säästää matkustusajassa pari tuntia ja viedä ruokaa mukana sen verran, et riittää matkapäivän iltapalaks ja seuraavaks aamuks. Kuusamon Prismas joutaa käydä sitte seuraavana päivänä. Siel menee kuitenkin helposti kaksikin tuntia, ku kaheksan ihmistä palloilee etsimässä ruokaa melkein viikoks. Tai no, tuskin kaikkee tulee kerralla ostettuu. On siinä Rukan juurella S-markettiki täydennyksii varten.

Eka rinne on avattu 19.10. ja nyt niitä on auki yhteensä viis. Sit olis kymmenkunta rinnettä, joissa on avaustavoite ennen joulukuun alkua tai ihan siinä hollilla. Eli ei ihan toivottomalta vaikuta :)

Ja kuviot sekasi. Se on se perus kotiutumisvitutus. Siis niin kiva ku se onkin, että toinen tulee reissusta takasin, niin oikeesti muutama päivä ahistaa ja kestää tottua siihen, et se ihminen on taas mukana arjessa. Just on päässy hyvään rytmiin itekseen ja tytönkin kanssa, kaikki sujuu hienosti ja reissulaisen kotiuduttua pitää taas uudestaan löytää sopiva systeemi. Se on kyl jotenki jännää, että asiat tuntuu niin hankalilta, vaikka sitä arkee eletään ihan samalla tavalla ku ennen sitä reissuakin. Siitä huolimatta jotenki vaikee tottua siihen, että tehdään taas "erilailla" ku tytön kans kahdestaan ollessa.

Meil oli rauhallinen isänpäivä. P kärsi vähän jetlagista ja oli tosi väsyny. Hän sai lahjaks valokuvakirjan, joka oli täynnä kuvia hänestä ja Nepusta. Ja kyljessä tuli kortti, jota Nepu oli vähän värittäny väriliiduilla ja johon hän oli liimannut monen monta koira- ja sydäntarraa. En leiponu kakkua, en yksinkertasesti ehtiny. Enkä ois viittiny. Mutta aamulla tekasin nopeesti kookoskeksejä, et oli sit jotain makeeta kahvin kanssa.

Iltapuolella me käytiin Nepun kans tervehtimässä mun isää ja tuffaa, P jäi kotiin huilaamaan ja purkamaan matkalaukkuja. Siinä se päivä sit meniki. Ens viikonloppuna poiketaan sitte P:n isän luona, oikein ajan kans.

Nepu sai tuliaisiks kasan vaatetta ja pari pehmolelua. Hello Kitty oli ihan ykkönen! Vein sen eilen illalla Nepun sänkyyn jalkopäähän istumaan ja aamulla oli ilo ylimmillään, kun se löyty sieltä :) Se lähti tietty Nepun kans mummille hoitoonkin. Mä sain tuliaisiks pinkit Converset (ihan yllärinä!), hauskat kissasukat ja Oakleyn Miss Conduct Squared -arskat. Ne oli ihan huiput, tarpeeks tummat linssit mun valoherkille silmilleni ja PINKIT sangat! Nii ja kentältä sain rasian Godiva-suklaakonvehteja. Oli hassua saada kasa tuliaisia just isänpäivänä.