IRC-Galleria

Täytyy kyllä kehasta, et on tullu liikuttuu melko ahkerasti viime aikoina. Tänään tultiin kävellen töihin. Fiilis on hieno, kun päättäväisesti vaan lähtee liikkeelle ja muutamien päivien päästä huomaa, että siitä alkaa tulla sellanen automaattinen juttu. Me ollaan vuoden alusta alettu kulkeen myös portaat viidenteen kerrokseen töihin tullessa. Tänään lounaanhakuretkeltä tullessa tultiin poikkeuksellisesti hissillä ja se tuntu ihan omituiselta, ku on monta viikkoo jo kulkenu portaita. Näillä kylmillä keleillä on ihan fiksuakin kävellä tai pyöräillä, ettei tarvii autoo rasittaa pienen matkan takia.

Olin niin tyytyväinen näistä liikkumisjutuista senkin takia, et olin just työhöntulotarkastuksessa. Joo, meillä nää on hiukan myöhässä, mitä nyt mullekin tulee kohta kolme vuotta täyteen tässä firmassa :) Enivei, olin ensin verikokeessa ja sitten työterveyshoitaja teki tarkastuksen muuten. Jännitin aika paljon etukäteen niitä testituloksia ja ihan sitä tarkastustakin, koska olin kuullu vähän ristiriitasta juttua siitä hoitajasta muilta. Labrakokeiden tulokset oli ihan ok, mutta pari sellasta arvoa siellä oli, et niihin kannattaa hiukan kiinnittää huomiota. Verenpaine mitattiin kahdesti. Mulla se on aina ollu hyvä, kuten se oli tälläkin kertaa ekalla mittauksella (132/83). Tokalla mittauksella alapaine oli sitte 88, ja siitä se hoitaja sitten alko hätäillä, kun se ei sais olla yli 85. Täytyy kuulemma säännöllisesti mitata, ettei vaan "tapahdu mitään". Vähän kyl ihmettelin, koska kukaan ei oo aikasemmin mitään tollasta edes sanonu, ja kun ekan mittauksen tulos oli ihan normaali... No, onneks tulee kerran vuodes se kuitenkin mitattua.

Eipä siellä tarkastuksessa sitten muuta tehty ku mitattiin pituus ja paino, loppuaika meni ristikuulustelussa. Hoitaja kyseli ihan kaiken perhesuhteista, työpaikasta, työolosuhteista, ruokailutottumuksista, harrastuksista ja sukulaisten sairauksista. Siinä sitten tietysti tuli puheeks mun lievä ylipaino. Sain sen hoitajanki aika tyytyväiseks, kun kerroin, et olen tiedostanut asian ja meil on nyt projektiks otettu tää liikkuminen ja se on edenny aika mukavasti. Kehuin vielä, et on niin hienoa nyt, kun on joku kenen kanssa voi vähän harrastaa. Oon aina ollu huono liikkumaan, ja yksin en oo koskaan viittiny alkaa mitään, ja nyt on ihan eri kuviot. Ruokailutottumuksista hoitaja ei löytäny oikeestaan juur mitään vikaa, mutta ois hyvä käyttää rasvatonta maitoa siitä huolimatta, et sitä ei edes juoda paljoo ja juuston syöntiä pitäis ehkä hiukan pystyy vähentämään :D Meillä kuluu juustoo normaalistikin aika paljon, mut se on muutenkin sellasta hirmusta herkkua, et usein ostetaan jotain parempia juustoja ihan vaan siitä silkasta riemusta, et ne on niin hyviä. Muuten syödään aina kunnollinen aamiainen ja lounas, työn jälkeen tukevampi välipala tai jotain jämiä ja viimisenä iltapala. Hedelmiä ja vihanneksia kuluu ainakin aika liki se puoli kiloa päivässä kummallekin, ja ihan yleisesti ottan syödään sillai terveellisesti. Käytetään vähärasvasia lihoja ja ruokakermoja jne. Aika vähiin on jääny myös Heset ja muut vastaavat. Eli hoitajalta tuli vaan kamalasti kannustusta tähän ja se tuntui mukavalta. Kuten sekin, että mulle ei tullu sellasta oloa ollenkaan, että pitäis koko elämä kääntää mullin mallin ja muuttaa kaikki ruokailu- ja liikuntatottumukset. Muutama pikkujuttu kaipaa ehkä huomiointia, mut muuten on ihan oikea suunta :)

Oon muuten 167,5cm pitkä! Edellinen mittaus on tehty ehkä joskus lukioaikana ja sillon olin 168cm.

Ranskaa äidinkielenään puhuvat ihmiset puhuu kyllä todella omituista englantia. Selvittelin yhtä asiaa tällasen mieshenkilön kans äsken puhelimessa. Piti ihan pari kertaa kysyä, että voitko toistaa, kun en tahtonu saada mitään tolkkua asiasta. Heillä oli ilmeisesti aikamoinen kriisitilanne päällä ja hän olis tarvinnu meidän pomoa puhelimeen, eikä se oo koko tänä viikkona paikalla. Siitähän se paniikki iski "But we need help! Somebody has to help us!"... Ei voinu muuta, ku käskee soittamaan pomon kännykkään, vaikka se lomalla onki. Toivottavasti asia selviää eikä pomo saa mittää hermoromahdusta :)

Pulkkamäki oli kivin. Suoritin meidän porukasta parhaimman kaatumisen ja kuperkeikan :D Tuli pari mustelmaa ja P:n pulkka meni rikki. Jännää miten kymmenkunta aikuista ihmistä taantuu ihan lasten tasolle ja sit kaikki laskee pulkalla isosta mäestä yhtä aikaa ajattelematta, et se saattaa olla vähän vaarallista :D

Mä tein ystävänpäiväks Bailey's-juustokakkua, se oli ihan sairaan hyvää <3 Ja sit sain P:ltä lahjaks sen Joutsenen takin. Tuli ihan itku, ku en tosiaan odottanu mitään sellasta. Onneks olin varannu P:lle pienen yllätyksen, etten ollu ainoo jota lahjottiin.

Me lähdetään nyt kävellen keskustaan ja meen porukoille syömään :)

Missä asut:
PMMP - Tässä elämä on
ihan hyvin sanottu.

Kuvaile ensirakkauttasi:
Madness - Embarrassment
hihi :D

Kuvaile tämän hetkistä ihastumistasi:
Madness - You keep me hanging on
aika ihanasti <3

Mikä on haasteesi:
Madness - The return of the Los Palmas 7
??

Ketkä ovat ystäviäsi:
GusGus - Detention
Ei tää voi pitää paikkaansa, en oo koskaan ollu jälki-istunnossa!

Mitä teit viime yönä:
Gazzara - La Isla Del Amor
aahahaha, varmaa!

Mikä on elämäsi tavoite:
The Beatles - Eleanor Rigby
w00t?

Miten haluat kuolla:
Lady Gaga - Lovegame
rakastuneena.

Mitä sanot vanhemmillesi:
Madness - Tears you can't hide
...

Missä vietät aikaasi:
The Smiths - The Headmaster Ritual
kuulostaa pelottavalta.

Mitä ajattelet yhteiskunnasta:
Laila Kinnunen - Kun
että mitä? :D

Kuvaile viimeisintä sydänsuruasi:
The Beatles - Let it be
naulan kantaan!

Mikä on selityksesi kaikelle:
Madness - You'll loose a good thing
kai se näin menee.

Mitä ajattelet perjantaisin:
Madness - Time
no tosiaan, lasken minuutteja työpäivän päättymiseen :D

Mihin kysymyksiin elämästä et ole saanut vastauksia:
Madness - I'll compete
ahaa.

Mikä on lempivärisi:
GusGus - Purple
ei ehkä ihan, mut ei huono!

Mikä on neuvosi vähemmän kokeneille:
Madness - The Prince
elä kuin prinssi!

Mitä tekisit mieluiten juuri nyt:
Riovolt - Cresce Lentamenta
O.o?

Kuvaile parasta ystävääsi:
Rihanna - Rehab
no ei tää kyllä kuvaa sitä yhtään :D

Mitä on sänkysi alla:
Madness - Close Escape
mörkö karussa.

Mikä on ollut suurin saavutuksesi:
GusGus - David
oke.

Mihin menet häämatkalle:
Snoop Dogg feat. Pharrell
Drop it like it's hot
kuumottavaa.

Mitä on TEE NÄMÄ -listallasi:
The Beatles - Can't by me love
ostanpas.

Missä olisit mieluiten juuri nyt:
Madness - My Girl
eeeh.

Työporukalla. Tulee varmaan hyvä päivä :)

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=71&t=413

<3

Eilinen meni työreissun merkeissä. Oli ehkä paras reissu mun työreissuhistoriassa. Oltiin hyvissä ajoin liikenteessä, ehdittiin matkalla juoda kahvit ja perillä lounastaa ihan rauhassa. Palaveri oli tosi hyvä, en vois paljoo tyytyväisempi olla. Näköjään on ihan mahdollista, että työreissut ei aina oo se välttämätön paha. P ilmeisesti saa alkaa matkustella enemmänkin, ulkomaille. Katotaan nyt, miten nää asiat tässä lähtee etenemään.

Kotimatkalla puhuttiin pomon kans kaikenlaista. Se kerto hyvin, mitä hänen mielestään IT-ala on. Ensin pitää ymmärtää, että kaikki on mahdollista ja töiden suhteen on helppoja hommia ja vähän työläämpiä hommia, vaan ei suinkaan vaikeita tai mahdottomia. Sit pitää vaan kuvitella itsensä keskellä isoa peltoa, ja etsiä pellolta euron kolikko. Jos on hiukankaan käsitystä siitä, missä se kolikko saatta olla, sitä etsitään tietysti ensin sieltä. Ellei kolikon sijainnista ole hajuakaan, pitää lähteä kiertämään hiljalleen laajenevaa ympyrää. Ennemmin tai myöhemmin se kolikko löytyy, sitä ei voi missata. Tää olis hyvä pitää. Kun tän muistas, olis elämä helpompaa :) Kotimatkalla me ehdittiin muutenkin keskustella kaikenlaista perheistä ja uskonnosta lähtien. Noi on niitä hetkiä, kun tajuaa, että mulla on oikeesti aika mahtava pomo.

Illalla kävin vielä äitiä moikkaamassa. Sillä oli mulle tuliaisia Tampereelta. Sain stoolan häitä varten, se oli hieno! Lisäks sain yhden Guessin paidan, jota äiti ei kuulemma ite osaa käyttää. Hullu! Jouluna ihastein kyseistä paitaa ja nyt sain sen itelle, jee. Äiti jutteli mummusta ja tuffasta. Ne alkaa kans olla jo aika vanhoja, ja valitettavasti huonokuntosia. Etenkin viime aikoina on kummallakin kunto huonontunu, ja harvase viikko jompi kumpi käy sairaalassa. Tähän liittyy kyllä vielä kaikkea muutakin, mikä huolestuttaa, mut silti on varmaan todella karua huomata, kun omat vanhemmat alkaa olla niin vanhoja. P:kin tietää, mitä se on. Vastapainoksi puhuttiin kyllä lapsista ja vauvoistakin, ja muisteltiin kaikkia vanhoja juttuja, mitä mulla ja siskolla on joskus ollu. Olisin viihtyny pidempäänkin, mutta yhdeksältä alkoi Greyn Anatomia ja sillä minuutilla mun piti kyllä istua tiukasti kotisohvalla.

Ja tänään aamulla olin taas hammaslääkärissä.

Vielä pari viikkoo niin mun blingbling on valmis :)(:

Mitäs sitten tehdään, kun yhtäkkiä tajuaa, että ennen niin hyvän kaverin kanssa ei ole enää oikeastaan mitään yhteistä? Sieltä ja täältä kuuluu asioita, jotka vain vahvistavat tätä käsitystä. Kummallakaan ei riitä ymmärrystä toisilleen. Eletään niin erilaista elämää. Olen tunnustellut tätä tilannetta ja todennut, että elän samanlaista vaihetta kuin jo erään toisen kaverin kanssa joitakin aikoja sitten. Mikään ei suju, ei voi olla toiselle mieliksi eikä ystävä, kun elämäntilanteet ovat niin erilaiset, että se luo rajusti kitkaa ennen niin vahvaan ystävyyssuhteeseen. Siinä kohtaa omista elvytysyrityksistä huolimatta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kantapäät vastakkain ja lähteä eri suuntiin. Surullistahan se oli, ja asia on mielessä usein nykyäänkin, mutta uskon meillä kummallakin olleen aika helpottunut olo tapahtuneen jälkeen. Kuka ties joskus tulevaisuudessa tiemme taas kohtaavat, jos tuulet ovat suotuisammat. Nyt olen jälleen saman tyylisessä tilanteessa, mutta olen kenties oppinut jotain: liikaa ei kannata yrittää. Jos vaikka vaan antaisin olla. Toteaisin, että joskus ilman sen kummempaa syytä kaveruksilla tiet erkanevat. Siitä ei kuulu syyttää itseään, eikä sitä toista, se on kai vaan asia, joka pitää hyväksyä. En kuitenkaan olisi suonut tämän kaiken tapahtuvan juuri nyt. En mä silti tiedä tapahtuukokaan, mutta sellaista uumoilen. Seurailen tilanteen kehittymistä, ja teen sitten omat ratkaisuni, kuten uskon tämän toisenkin osapuolen tekevän.

Ulkona pyryttää taas lunta. Koiralle tehty polku on varmaan tolla menolla iltapäivään mennessä taas ihan ummessa, eikä koiraparka kykene menemään mihinkään pissalle. Kyllä me isännän kanssa sitten taas marssitaan peräkanaa pihassa koiralle omaa pientä polkua tekemässä. Jos lumentulo jatkuu vielä pitkään tollasena niin me tarvitaan myös joku hehtaarilumikola. Meillä on niin valtava piha, että ns. normaalikokosella kolalla saa tusata vaikka kuinka kauan, että saa kaiken kolattua. Vaik kyllä kai sitä ihan mielikseen omaa pihaa kolaakin :)

Oltiin kaason kansaa vähän kaupungilla hömppöttelemässä ja ostelemassa hääjuttuja. Löydettiin kaikkee tarpeellista, mut kenkiä ei ollu sopivanlaisia missään. Askartelukaupassa saatiin vähintäänkin kummallista palvelua, eikä niillä ollu edes tarpeeks hopeista kartonkia. Myyjällä oli niin hankalaa, et otettiin niin paljon ku saatiin ja huolehditaan lopuista myöhemmin. Ihmeteltiin myös erään henkilön edesottamuksia, ja todettiin, ettei anneta sen häiritä liikaa...

Partiokaupas on ale. Käytiin lounastauolla siellä kattomassa, jos löytyis P:lle vähä aluspaitaa ja uutta fleeceä ja mulle toppatakkia. Olihan siellä hieno toppatakki. Mut niin kallis alennuksessakin, et ei tarvinnu edes miettiä jääkö se sinne kauppaan vai ei. Joutsenen ruututikattu untuvatakki, jossa on huppu turkiksella. Normaalihinta tais hipoa viittäsataa euroa. Nyt se siis oli alessa noin 350eur. Juu. Ehkä harmitti, kun se oli parhaimman näkönen toppatakki minkä oon aikoihin nähny ja sille olis ollu tarvettakin. Mietin vaan, ostaako ton hintasia vaatteita joku oikeesti? Tai kyllä kai, kun ne on kunnollisia ja kaiken lisäks suomalaisia, mut silti. Jos mulla olis noin kallis takki, en varmaan uskaltais edes käyttää sitä, ettei sille vaan tapahdu mitään. Se saattais vituttaa aika rankasti nimittäin.

Eilen oli taas niin hyvä ratsastustunti. Viime aikoina meitä on oikee piiskattu, ja se on ihan mahtavaa. Tehdään haastavia ja tehokkaita harjotuksia, oon nauttinu niistä ihan täysillä. Mitä nyt yks tätiratsastaja pitää itseään sen verran tärkeänä henkilönä, et hänen ei tarvii väistellä muita tai yleensäkään ottaa meitä muita tuntilaisia aina huomioon, mut se on niin pientä. Sillä porukalla kaikki pysyy tosta huolimatta ruodussa. Aika lyhyellä aikavälillä on jäänyt mieleen paljon kaikkia uusia tärkeitä juttuja, jotka on ymmärtänyt sitten vasta, kun on tehty niitä vaikeampia harjoituksia. Ihan kiva tunne, kun joka tunnilla tulee uusia ahaa-elämyksiä!

Niitä tosin vois tulla myös töissä... vaikka useampia päivässä.