IRC-Galleria

Ai niin joo. Mummu ja tuffa kävi lauantaina just niinku arvelinkin. Ja mummu jäi siihen meidän lähimpänä ulko-ovea olevalle talonkulmalle seisomaan ja ilmotti tietysti heti ensimmäisenä, et hän ei sit kyllä tuu pidemmälle. Sanoin, että ihan hyvin voi tulla, kun koira on sisällä eikä sitä olla päästämässäkään ulos, ja kissatkin on sisällä, mut ei se auttanu. Kukat vaan kouraan ja mahdollisimman nopeesti pois.

Huoh.

Että semmonen viikonloppu!

Lauantaina vähän kekkeröitiin, pelattiin GH:ta ja Trivial Pursuitia yömyöhään. Sunnuntaina väsytti kyllä niin maan pirusti, ja oikeestaan eilenki vielä, mut kerrankos sitä :D Eilen olin viel työreissussa Lahdessa, joten väsymys ehkä vähän kertaantu, mutta toisaalta ehkä oli kivempi kököttää ja torkkua melkein koko päivä autossa kuin että olis nyhertäny täällä toimistolla.

Sunnuntaina käytiin vähän Lainsuojattomissa, Porin teatterissa katsomassa pantomiimiä. Kaks saksalaista miimikkoa esitti aika monta tarinaa parissa tunnissa. Oli melko huikeeta katsottavaa :)

http://www.youtube.com/watch?v=b_0yXx9ElsY

Nyt on kaikki ostokset viikonloppua varten ainaki hoidettu. Tänään leivon ja kuorrutan vähän muffinsseja työkavereille ja sit huomenna siivoon ja teen kakkupohjan valmiiks. Sit ehkä ehdin lauantaina viel vähän shoppailemaan <3

Mä oon täs miettiny, että mitenköhän lauantaina käy. Mummu ja tuffa saattaa poiketa tuomassa kukkia ja kortin, ja ajattelin, et ois voinu vaikka pikaset kahvit tarjota, mut varmaan perinteisesti mummu ei suostu tulemaan meille sisälle, koska on eläimiä. Siis vaikka ne pistettäis eri huoneeseen. Viime syksynä se ei tullu meidän autotallinnurkkaa pidemmälle, vaikka koira oli sisällä ja kissat tarhassa. Masentavaa :( Tuffa tulis kyllä ja välillä yrittää ojentaa mummua, mut ei se suostu. En tiedä mikä sille on tullu, kun ennen se on kyllä pystyny olemaan eläinten kanssa samoissa tiloissa, vaikkei se oo niistä tykännytkään. Ja nyt ei enää onnistu ollenkaan. Kyl musta olis kiva, et mummu ja tuffa vois käydä meillä kylässä.

Sinänsä aika kivaa, et virallinen synttäripäivä on lauantai, niin oon ainakii ite kotona, jos ja kun jotain yllätysvieraita poikkee :) Usein on käyny niin, että viikolla oon sit iltasella jossain liesussa ja P on joutunu vastaanottamaan kukkia :D

Diipadii. Mul on lauantaina synttärit. Ja pienimuotoset kreisibailut. KivinT! Mut mä mietin vaan, että missä välissä mä ehdin valmistella kaiken. Töihinki tarttis olla jotain tuomista perjantaina. Kauppaan pitäis keritä, sit on leivontaa ja vähän siivousta. Kaikki illat on kyllä vähän niinku buukattu täyteen, mut kai mä jossain välissä ehdin. Haluisin viel ehtii vähä vaatekaupoilleki :>

Leipomisesta tuliki mieleeni, et viime lauantaisen mutakakun vuoka on vielä kaverilla ja mä tarttisin sitä seuraaviinki leipomuksiin :O

Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa,
vain urhein meistä kaikista voi ratsastaa hurjaa heppaa!

Jos housuihin hiipii pelko, niin kaihda silloin satulaa,
vain uljain meistä kaikista voi uhmata hurjaa heppaa!

<3

Oikeesti vihaan noita P:n työreissuja. Ensin aina ajattelee, että onkin ihan mukavaa, kun saa olla rauhassa yksin kotona ja puuhailla omia juttujaan, viettää enemmän aikaa eläinten kanssa ja katsoo telkusta urakalla niitä ohjelmia, jotka ei miestä kiinnosta. Mut sitten, kun se lähdön hetki tulee, niin alkaa lähinnä tuttaa, viimeistään nukkumaan mennessä. Ei siitä vaan tuu yhtään mitään.

Ensinnäkin jännitän aina kaikkia P:n lentomatkoja ihan hulluna. Toisekseen oon jotenkin varmaan vajaa, mut pelkään pimeetä, ja näin syksyllä illat yksin kotona on lähinnä kamalia. Kuulen kaikenlaisia ääniä, jotka varmasti on ihan normaaleja ja niitä kuuluu muulloinkin, mut kiinnitän niihin liikaa huomiota. Koiran iltapissatus pihassa pelottaa, nukkuminen pelottaa, oli makkarin ovi sitten kiinni tai auki. Pitää lukea kirjaa tms. niin kauan, että ei vaan pysy enää hereillä. Ja yleensä valvon aika myöhään ennen ku voin nukahtaa. Jotenki tosi rasittavaa olla tollasen takia sitten töissä ihan silmät ristissä.

Onhan mulla seurana koira ja kissat, mut jotenkaan se ei lohduta mua enää yhtään sitten, kun tulee pimeää. Ehkä, jos mulla olis seurana joku 60-kilonen molossikoira, en olis niin pelokas. Mut nyt mulla on 3-kilonen pikkufifi, joka tietysti aistii mun vauhkon mielialani ja parhaimmassa tapauksessa haukkuu kaikille pienillekin äänille ja saa mut entistä vauhkommaks.

Eikä auta ajatella, että mahdollisuus lentokoneen putoamiseen on häviävän pieni tai että P on hyvä autokuski, kun aina voi kaikkee sattua. Sekään ei lohduta, että koittaa ajatella P:n kotiinpaluuta ja mahdollisia tuliaisia.

Pitäisköhän alkaa pyytää aina joku yökylään, kun muuten stressaan itteni ihan vainoharhaseks...

P lähti taas vaihteeks työreissuun. Äh.

Kävin koiran kans reilun tunnin kävelylenkillä ja loppumatkasta kattelin tos Porkassa, kun joku hieman humalaisen näkönen setä kulki kukkapuska kourassa ja pysäs tien reunaan säätämään jotain kenkänsä kanssa. Aattelin, et ehkä se ei sano mitään, jos vaan nopeesti kävellään siitä ohi. No, ohi päästiin ja sit se hetken päästä hihkasi, et "HEEEI, minkä rotunen toi sun koira on!". D'oh :D

Mietin kaks sekuntia, et vastaanko vaiko en, ja ajattelin, et koska oon yksin, lienee viisainta vastata etten ainakaan aiheuta mitään tilannetta. Setä sitten innoissaan kertoi, että chihuahuathan on maailman pienimpiä koiria. Aijaa? :D Setä kertoi myös omasta kuolleesta koirastaan ja yritti tervehtiä Hekua tietysti lykkäämällä kättä kohti ja kumartumalla koiran päälle. Heku kohteliaasti vaan kääntyi pois ja ignoorasi kaikki tervehtimisyritykset. Sanoin sedälle, että ei se oikein pidä vieraista ihmisistä, mutta ei se sentään enää niin arka ole mitä se on joskus ollu. Sitten se alkoi tiedustella Hekun ikää ja sanoin, että vuodenvaihteessa se täyttää viis. Mun olis kuulemma ollut parempi opettaa Heku "ihmisystävälliseksi" viimeistään 3-vuotiaana, ei siitä enää sellasta tule. "Se kuule taitaa olla sellanen mamman koira". Meinasin sanoo, et ehkä se ei vaan haluu minkään känniläisten lääppivän sitä. Mikään ihmekään, että se kattoo muualle, kun toinen tulee huojuen, käsi ojossa kohti ja haisee viinalle :D

Olin kuitenki Hekusta niin ylpee, kun se ei yhtään ärissy sille sedälle. Me ollaan ahkerasti harjoteltu vieraiden ihmisten ja koirien kohtaamista lenkillä ja nykyään se sujuu niin hienosti :) Heku tietää, et mä suojelen sitä eikä päin vastoin. Me ollaan Cesar Millanin tekniikoilla treenattu remmissä kulkemista ja on kyllä muutamassa päivässä tullu tulosta, Heku on niinku eri koira.

Osallistuin Ht.netissä kiintoisaan keskusteluun siitä, miten Millanin metodit on niin perseestä, kun se pelottelee ja alistaa koiria. Joopa joo (tosin, en mäkään pidä ajatusta sähköpannan käyttämisestä kovinkaan kivana) :) No, ehkä se kameroiden sulkeutuessa niin tekee, mut kyllä sillä on pointtinsa. Riittävästi liikuntaa, riittävästi kuria ja hellyyttä sopivissa tilanteissa. Ja näin sanoo moni muukin "guru". Pitkälle pääsee omalla päättäväisellä energialla ja määrätietosella, rauhallisella käyttäytymisellä, mut pitää silti osata antaa oikeanlaista palautetta oikeassa paikassa. Negatiivinen palaute silloin, kun koira toimii väärin ja vastaavasti positiivinen silloin, kun koira toimii oikein. Ja tietty palautteet pitää antaa koiralle sopivalla energialla. Pehmeelle koiralle ei kovia otteita ja päin vastoin. Mut siis Hekusta on tullu paljon rohkeempi, luottavaisempi ja ilosempi. Se tietää, mitä siltä odotetaan ja se tietää myös, että sen ei tarvii huolehtia mistään vastaan kävelevistä koirista, vaan se on mun tehtävä. Tänäänkin ohitettiin monta koiraa ilman ainuttakaan hepulia :))

Käytiin sitte keskiviikkona mummulassa kattelemassa tavaroita. Oli siellä aika kolkkoa, kun niin paljon huonekaluja ja muitakin tuttuja tavaroita oli poissa. Ja jotenkin tuntu ihan kauheelta tonkia kaappeja ja laatikoita, vaikka äiti nimenomaan sano, että kaikkialle saa katsoa ja ottaa mitä tahansa, mitä haluaa. Suurin osa siitä penkomisesta oli silti sellasta "ai täällä on tääkin, mä muistan tän", sit kertoilin P:lle tarinoita kaikista tavaroista.

Otin itelleni yhden jalallisen, turkoosia lasia olevan tarjoiluastian, Iittalan ison lasilautasen (siihen saa vaikka täytekakun), kuus tummansinistä jälkiruokakippaa, sinikuvioisen lasisen vadin, kakkuvuoan, maljakon ja pari isän maalaamaa pienehköä taulua. Kaikista tulee niin mieleen mummula :>

Ootteks muuten huomannu, että Muse on ihan mahtava orkesteri!

Oikeesti. Niin huikeita biisejä.

Bliss
Knights of Cydonia
Sunburn
Hysteria
Starlight
Uprising
Supermassive Blackhole
Undisclosed Desires
Map of the Problematique
Resistance

Aaaaah <3